Niin, olen siis 30-vuotias nainen ja aikomuksissa lähteä tulevana kesänä Australiaan Working holiday-viisumin turvin kokemaan uutta ja hyppäämään tästä elämästäni hetkeksi syrjään. Pysyttelen blogissani mahdollisimman anonyyminä, koska en ole kertonut suunnitelmistani kuin aivan läheisimmille ihmisille. Syinä salailuun ovat jännitys, epävarmuus ja kaiken keskeneräisyys. En myöskään vielä, tai pahimmassa tapauksessa montaa kuukautta, halua selitellä miksi haluan irtisanoutua vakituisesta työpaikastani ja lähteä epävarmoihin hanttihommiin maailman toiselle puolelle. Jättää Suomeen kundikaverin ja ikääntyvät vanhemmat. Heittäytyä tuulen vietäväksi. Selitykseni seikkailun halu ja sisäinen palo eivät ehkä aukeaisi kaikille.
En varmaan vielä itsekään ihan tajua mihin olen lähdössä. Vanhemilleni
kertoessani äitini hoki ensin, että hieno juttu, mene vaan ja ei me
voida sinua estää. Nyt tilanne on se, ettei äiti suostu asiasta
puhumaan, alkaa kuulemma kaipaus jo, vaikka olen vielä Suomessa. Isä
taas kyselee naurussa suin olenko todella lähdössä, ja mistä siellä
sitten hankin elantoni? Kundikaveri otti asian hyvin viileästi, todeten,
ettemme voi toisiamme kahlita. Taidamme kaikki oll avielä siinä samassa
tilassa kysymässä mihin siis olenkaan ryhtymässä? Mutta yksi on varmaa:
johonkin unohtumattomaan! Tämän blogin tarkoitus on valaista aikaa
ennen matkalle lähtöäni, käydä läpi kaikkia käytännön asioita, mitä
pitemmäksi aikaa ulkomaille lähtevälle tulee eteen sekä
mahdollisuuksien mukaan jatkua matkakertomuksena päästessäni itse
määränpäähän.
Mutta siis, mistä kaikki alkoi? Sain joulun jälkeen päähäni, että voisin tehdä oikeasti jotain räväkkää elämälläni. Täytän 30. Lapsia, lainaa tai eläimiä ei ole. Olen saanut hieman rahaa säästöön. Olen nyt vielä täysin vapaa toimimaan! Keksin kaksi vaihtoehtoa, Sveitsin kellokoulut tai Australian työ-lomailun. Koska olen jo yhden tutkinnon suorittanut, päätin tarttua pidemmälle vievään vaihtoehtoon. Lopulta ratkaisevaa oli myös fakta, että working holiday-viisumin saadakseen voi hakija oll korkeintaan 30-vuotias, tämä vuosi on siis viimeinen mahdollisuuteni lähteä. Vielä 30-täytettyään viisumin voi siis saada, ja oleskella ja työskennellä Ausseissa myös täytettyään 31, mutta jos 31 on mittarissa, on ovi auttamatta kiinni. Siinäpä uusi pökkö pesään lähtöpäätöstä vauhdittamaan! Ensimmäisen kuukauden kyllä emmin todella vahvasti. Mieleni halasi maailmalle, mutta järki pisti jyrkästi vastaan. Miten voisin lähteä yksin tekemään jotain näin jännittävää? Töihin ulkomaille... Ilman tietoa majapaikasta kuin muutamalle ensimmäiselle päivälle, ilman varmuutta töistä, ilman kontakteja, ilman varsinaista maatuntemusta pelkän kielitaidon ja itseluottamuksen kanssa. Näitä luetellessani alan melkein empiä uudelleen! No sen kuukauden pohdittuani päätin yhtenä iltana olevani valmis jättämään turhat kauhukuvat, halusin lähteä, sillä selvä. Kilroyn virkailijan kannutsavat kokemukset omasta vuodestaan maapallon laidalla auttoivat myös ja niinpä maksoin melkein 600euron etukäteismaksun viisumista ja aloituspaketista. Päätös tuli eilen, minulle myönnettiin viisumi. Itse viisumi on Kilroyn kautta haettuna noin 300 euron arvoinen, mutta aloituspaketilla saa kaikkea elämää helpottavaa ohjeistusta paikan päällä kuten apua pankkitilin ja veronumeron saamisessa, sim-kortin, neljän yön hostelli majoituksen, apua työnhakuun, CV:n laatimiseen, nimen vain wh-viisumilla työtähakevien listalle, surffikurssin sekä muuta yleistä apua. Mielestäni fiksu paketti! Huh, matkan todellinen suunnittelu voi siis alkaa.
Koska olen aikomuksissa lähteä vasta kesällä, tuntuu, että aikaa on vielä hyvin. Olen kuitenkin alkanut jo selvitellä käytännön asioita. Kelan piirissä voi pysyä, kunhan ilmoittaa lähtevänsä Australiaan työhön alle vuoden ajaksi. Wh-viisumi oikeuttaa juuri vuoden oleskeluun, joten alle vuoden ilmoitus on oikea. Oikeus Suomen sosiaaliturvaan on tärkeää, jotta saa itselleen matkavakuutuksen kaikkien hienojen ideoiden ja yllättävien käänteiden varalle! Kun yksi asia on hoidettu, tulee jo toinen tilalle. Nyt päässäni pyörii kaksi pääasiaa: minne panen yksiöni sisällön vuoden ajaksi? ja Mitä reittiä haluan palata vuoden päästä Suomeen? Lennot varataan vasta lähempänä lähtöä, mutta asiaa on kiva pyöritellä mielessä jo nyt. Tavaroiden säilytys on puolestaan yksi stressaavimmista ja kalliimmista osista reissua. Ilman tutkintaa vuoden varastointi maksaa helposti tonnin! Yritänkin haalia jotain tarjouksia eri firmoilta. Pohdin myös äitini ideaa veidä kamat vanhaan huoneeseeni heidän luokseen...
