Kuvia matkan varrelta

Hong Kongin kautta

Sydneyyn

 surffia kokeilin ekalla viikolla, ja sitten siirryin karjakoksi Bairnsdaleen

Parin viikon paasta oli aika vaihtaa maisemaa, siis Melbourneen.

Great Ocean roadia ei tule myoskaan unohtaa.

Melbournen lahella ihailin Magnolian kukkia ja olin Helpx, mutta pian rahan tarve ajoi Halls Gapiin.

ja jaateloa myymaan.

Backpackerin paras aamiainen.

Adelaidessa ehdin hetken ihmetella, ja kayda viineja maistelemassa, rannalla ja suklaata herkuttelemassa...

Neljas Helppipaikka oli syrjassa meren rannalla.

Ja pian matka jatkuu.

Matka jatkuu, henkinen pääoma kasvaa

Istun jo toistamiseen Adelaiden parhaan hostellin (Hostel 109) keittiössä ja odotan ajan kulumista. Tänään koittaa matkani tähän mennessä erikoisin juttu, astun nimittain Australiaa halkovaan Indian Pacific junaan 18.40 paikallista aikaa ja astun ulos junasta vasta lauantai aamuna Perthissa. Matka maksaa retkeilymajakortilla 273dollaria, mutta on elämyksena toivottavasti rahan arvoinen. Haluan tehdä kyseisen matkan nimenomaan junalla, sillä vain niin tulee todella koettua tämän maan laajuus ja etäisyydet. Ja vain niin näkee sen kuuluisan tyhjän erämaan...

Olen onnellinen, kun voin odottaa jotakin. Odottamisen vieressä mielessäni istuu tiukassa koti-ikävä. Järkkyä myöntää se taas kerran. En edelleenkään halua pois Australiasta, mutten myöskään voisi kuvitellakaan jääväni tänne toiseksi vuodeksi. Itseasiassa paluuliput on tilattu, ja matka ensi elokuuhun lyhenee joka päivä. Suunnittelen jo miten sisustan asuntoni uudelleen ja mitä tarjoan kotiin tulo-juhlassa. Kaikki selviämiskeinoja. Oikeaa itkettävää koti-ikävää en ole kokenut sitten ekan viikon, ja toivottavasti en koekaan. Matkan stressaavuudesta kertoonee myös, että muuten niin säännöllisestä kierrosta jäi kuukautiset väliin kolme kuukautta peräkkäin. (Toivottavasti teitä ei ällötä, että jaan näinkin intiimiä tietoa blogissani, pahoittelut.)

HelpX-sivustoon olen aina vaan tyytyväisempi ja Wwoofingiin suhtaudun epäilevämmin. HelpX:ssa kun näkee kuvia ja voi lukea edellisten vieraiden kommentteja. Olen kuullut pari huonoa kokemusta Wwooffista, toisessa avuksi pestautunutta kimmaa luultiin noidaksi (!) ja toisessa kundi joutui hyvin törkyiseen asuntoon, missä seinissä rehotti home ja suihkua ei oltu pesty vuosiin. Kun käytätte Wwoof-kirjaa, pyytäkää nähdä kuvia paikasta ja soittakaa hostille ennen lopullista päätöstä. Omasta kokemuksesta olen myös huomannut, että kaksi viikkoa on aika hyvä aika viettää yhden perheen tai isännän luona. Siinä ehtii saada kokemusta, mutta kenenkään naama ei ehdi alkaa ärsyttää.

Ja jos menette helppimään kesäaikaan jonnekin kaupungin ulkopuolelle, voi luoja, ostakaa hyttyshuntu päänne suojaksi. Australiassa on kesällä kärpäsiä kuin Pohjoisessa on mäkäräisiä eikä työnteosta tule mitään ilman hatun päälle tai alle laitettavaa tiheää verkkoa! Viimeinen HelpX-hostini osti meille viikon piinan jälkeen omat verkot, mutta se viikko ennen... Aussi salute ei huvikseen ole nimi jatkuvalle käden heilutukselle naaman edessä.

Niin ja se piti mainita, että Adelaideen matkaavan on ehdottomasti sijoitettava kymmenen dollaria neljään suklaakonvehtiin Haigh's:n myymälässä. Suklaatehdas on perustettu täällä, ja se todella tarjoilee maan parasta suklaata! Pidin belgialaisia pralineja ennen lyömättöminä, mutta Haigh's:n klöntit ovat aivan yhtä mahtavia. Hinnasta viis, muutamaan on sen yhden kerran varaa.

Siitä yhdestä kerrasta tuli mieleeni syntymäpäivät! Omani ovat maaliskuunalussa ja aloin tässä yhden kaverin kanssa keskusteltuani miettiä mitä haluaisin syntymäpäivänäni tehdäkään? Hän oli silloin Uluru-retkellä, tahtoisinko sinne? Vai ehtisinkö jo snorklaamaan Isolle Valliriutalle? Vai lentäisinkö Tasmaniaan, sitä kaikki tuntuvat suosittelevan, kunhan vain sesonki on kesä eikä kylmä talvi. No on tässä hetki aikaa miettiä. Ja synttäriä ennen tulee joulu! Joulua en osaa täällä odottaa yhtään, vaikka hien virratessa selkää pitkin kuuleekiin lumituiskusta ja valkoisesta maasta kertovia lauluja. Ei, ei. Minä odotan ja elän kesää, ihanaa kesää:)

Voittekin sitten tilata jäätelönne suomeksi

Kolmen asiakkaan suut loksahtavat auki, kun he kuulevat tämän. He ovat kaikki Suomesta, yksi oli asunut tällä pallonpuoliskolla jo 40vuotta ja kaksi muuta ovat tulleet kyläilemään Pohjolasta - asuvat nykyisin Ruotsissa. Kieli heiltä silti taittuu ilman ongelmia ja korostuksia, murrettakin on vähän jäljellä. Ongelmia on mielumminkin minun päässäni. Olen niin innoissani, että kädet tärisevät, mutta silti tuntuu etten osaa palvella heitä suomeksi! En tarkoita, että minusta tulisi seuraavaa, joka uuteen maahan muuttaessaan unohtaisi äidinkielensä viikossa ja alkaisi puhua vieraalla aksentilla, mutta silti suomen puhuminen ja sanojen löytäminen tuntui hankalalta. Ensimmäisenä varmasti vaikutti ympäristö. En ole tottunut juttelemaan kenellekään asiakkaalle omalla kielelläni, joten kielen vaihtaminen "työasiassa" onkin yllättäen vaikeaa. En olisi ikinä uskonut! Välillä täytyi myös muistuttaa itselle, että kyllä, voin kydyä heiltä ihan suomeksi haluavatko he tötterönsä päälle pähkinöitä vai nonparelleja, vai strösseleitä, vai mitä ne ovat... Meni nimittäin hetki keksiessä miksi niitä suomeksi kutsutaankaan. Juuri noiksihan toki!

Tapasin viime perjantaina toisen naisen, asiakkaan myös, joka oli muuttanut viisi vuotiaana Suomesta Australiaan, ja hänkin puhui hyvää suomea. Hänen kanssaan ei tarvinnut pohtia "ammattisanastoa", mutta silti juttelu tuntui aluksi luonnottomalta. En saanut päätäni uskomaan, että taaskin voisin puhua äidinkielelläni. Kai sitä pää tottuu siihen, että jossain puhutaan yhdellä kielellä ja kielen vaihtaminen vaikka siihen tutuinpaan on hömpän hankalaa. Varsin hölmöksi sen tekee huomioni, että muiden vieraiden kielten hallinta tuntuu täällä parantuneen. Korva tuntuu harjaamtuneen kaikkeen muuhun, paitsi tähän omaan kotimaiseen.