Koti-ikävä ja muita hankintoja

Lähtö lähestyy päiväpäivältä, sen alan vihdoin tajuta. Olen alkanut kertoa lähdöstä ja suunnitelmastani vihdoin kavereilleni. Joudun hieman säveltämään, että aloin suunnitella matkaa vasta syntymäpäivieni jälkeen maaliskuussa, mutta syy myöhään kertomiselle on silti sama: en halua kuulla kauhisteluja yhtään liian aikaisin ennen kuin lähtö on jo niin lähellä, ettei paluta ole. Nyt on jo se hetki. Viime lauantaina kertoessani taas yhdelle kaverille kuulin absurdeimman huolen lähdöstäni: "Pidä huolta, ettet joudu ihmiskaupan uhriksi, Australiassa on niin paljon järjestäytynyttä rikollisuutta ja Aasia on niin lähelä". Jep, jep, tähän huoleen en usko alkuunkaan, mutta toisen kaverin heittämä pohdinta "Oletko miettinyt miltä tuntuu, kun et ole täällä enää syksyllä?". No enpä ole. Siitä alkoi pohdinta koti-ikävästä.

Ensimmäisellä pitkällä matkallani poissa kotoa podin kovaa koti-ikävää. Kyyneleet tulivat ilman varoitusta, ilman varsinaista pahaa oloa tai surua. Itketti, vaikka tiesin kokevani kaikkea jännää ja kivaa. Onneksi matka kesti vain kuukauden, ja olinhan silloin yli kymmenen vuotta nuorempi kuin nyt. Toisella, neljän kuukauden mittaisella reissulla itkin ekoina päivinä ostaessani postimerkkejä. En pystynyt lopettamaan sitäkään itkua, mutta se haihtui, kun keksin kavereita ja mukavaa tekemistä. Kolmannella, yhdeksän kuukauden matkalla en enää itkenyt, olin vain helpottunut päästessäni pois kotoa uusiin maisemiin. Toivottavasti niin käy nytkin, vaikka kaiken epävarmuuden ja työpaikoista ja majoituksesta kilpailemisen tuiskeessa voi välillä tulla ikävä kotoista ruisleipää ja salmiakkia.

Konkretiaa lisäsi myös se, että kerroin lähdöstä eilen töissä. Juridinen oikeuteni on tehdä varsinainen irtisanomisilmoitus vasta kaksi viikkoa ennen h-hetkeä, niinpä en matkan peruuntuessa joudu työttömäksi. Vaikka mikäänhän ei ole tässä enää peruuntumassa. Hieman hirvitti sanoa irti suomalainen ihanne, vakituinen työ, mutta ELÄMÄ ON TEHTY ELETTÄVÄKSI!

Sittenpä niihin hankintoihin! Tilasin Lahtelaisesta nettikaupasta matka-adapterin Australian sähköpistokkeita varten. Tämä adapteri oli sopivan pieni ja tuntuu varsin jämäkältä koko vuoden tarpeisiin. Matkan suunnitteluun löysin netistä mainion työkalun Tripwolfin sivuilta. Siellä voi etsiä maakohtaisesti mielenkiintoisia vierailukohteita, jotka voi lisätä henkilökohtaiseen matkasuunnitelmaan. Suunnitelmaa tehdessä kohteista voi myös lukea lisätietoja, Australiasta palvelimelta löytyy 535 kohdetta omaan matkasuunnitelmaan lisättäväksi. Sitten kohteet järjestellään sopivasti ja teetetään ohjelmalla pdf-muotoinen matkaopas kansilehtineen, karttoineen ja kohdeinfoineen. Ihan sikamakee juttu! Omaan oppaaseeni keräsin 19-paikkaa: kuusi länsirannikolta, seitsemän itärannikolta, kolme etelästä ja pari maan keskeltä. Suunnitelmaa klikkaillessa matkakuumeen saa sopivaan nousuun.

Seuraavina hankintoina ovat rinkan lentosuoja, niitä saa urheilu- ja retkeilykaupoista parilla kympillä ja ovat helpompia käyttää kuin jätesäkit. Kansainvälinen ajokortti on Australian liikenteessä pakollinen, hankin sen varmuuden vuoksi, sillä koskaan ei tiedä mihin duuniin tai tilanteeseen sitä joutuu. Pankkikorttejakin tilasin yhden lisää, Visa debit tekee seuraa elctronille ja Master-cardille, ihan varmuuden vuoksi. Kilpavarustelu kiihtyy samaa vauhtia matkakuumeen kanssa...

Pelko

Välillä on mielestäni hyvä postata myös henkisestä puolesta pelkkien hankintojen ja varustautumisen sijaan. Tällä hetkellä tajuntaani hallitsee pelko. Olen innoissani lähdöstä aina kertoessani siitä uudelle ihmiselle, mutta jokainen kysyy aina saman kysymyksen, johon minulla ei ole vastausta. Ja siitä se lähtee. Kysymys kuuluu "Mitä töitä sä sitte meinaat tehdä siellä?" Ja vastaus on aina yhtä vakuuttava "En tiedä, mitä vaan sattuu löytymään." Miten hullua onkaan tämän ikäisenä irtisanoutua vakityöstä ja lähteä tasan toiselle puolelle maapalloa täyteen epätietoisuuteen. Täysin hullua, mutta silti jokin vakaa ääni sisälläni aja minut tekemään sen. En voisi kuvitellakaan jääväni kotiin.

Ääni ei kuitenkaan saa pelkoa hiljenemään. Onneksi kukaan ei ole vielä kysynyt missä aion nukkua kaikki melkein 365 yötä. En tiedä sitäkään ihan paria ensimmäistä lukuunottamatta. Entä kenen kanssa aion viettää aikaa? Toivonko, että perillä on montakin kolmikymppistä tai sitä lähestyvää hyvää tyyppiä joiden kanssa voisi tutustua ja hengailla? Ei aavistustakaan. Voiko käydä niin, että vietän vuoden yksin? Mahdollisesti, tosin luultavimmin ei. No tässä kohtaa alkaa sentään jo järki taas kulkea, en ole vielä koskaan viettänyt matkaa/leiriä ym tutustumatta uusiin ihmisiin.

Silti tämä epätietoisuus ja seikkailun määrä hukuttavat ja saavat ainakin reittisuunnitelmani ja nähtävyyksien keräämisen tuntumaan niin turhalta. Mitä jos en viihdykään? No niin, ruotuun nyt siitä. Eiköhän aina lämpimässä ilmastossa ja rentojen ihmisten parissa ikäkriisit ja turhat pelot häviä suht nopeasti. Jättää vaan suunnitelmat tarpeeksi väljiksi, että voi singahtaa tuuleen, kun mieli tekee. Kaikki on mahdollista niin hyvässä kuin pahassa, mutta silti pitkälti itsestä kiinni. Täytyy virittäytyä seikkailijan mielentilaan, vaganondismiin eikä pohtia kotia ja aina varmaa siistiä sänkyä.

Olen eräänlaisena ratkaisuna pohtinut majoitusta ja ruokaa vastaan tehtävää vapaaehtois-farmityötä (wwoofing käsittääkseni) samoin kuin couchsurfing verkon kautta paikallisten sohvilla nukkumista. Niissä on seura ja majoitus molemmat järjestetty. Ja loppu, kuten sanottu, on jätettävä nähtäväksi. Jotenkin kaikki aina järjestyy, ja vuosi on vuoden kuluttua häviävän lyhyt aika!

CV vai résumé

Huomaa, että lähtö lähenee sillä olen alkanut nyt todenteolla päivittää matkalla tarvittavia juttuja. Minua neuvottiin tekemään hyvä cv (vai résumé) jo ennen lähtöä, jota tarvitsisi perillä enää hioa ja jonka voisi sitten laittaa työnantajien nähtäväksi. Olen loppututkinnon suorittanut, mutta haluan tehdä Ausseissa ihan hanttihommia kuten hedelmänpoimintaa tai pubityötä, siksi tässä cv:tä kasatessa mietinkin kannattaako siinä alleviivata niinkään sosiaaliturvalakien tuntemusta vai enemmänkin kesätöitä puutarhafirmassa ja hyvää kokemusta asiakaspalvelusta. Välivuoden aikana on kuitenkin pääasia rrentouttaa pää ja kurittaa ruumista, siis tehdä oikeaa työtä, ei mitään toimistohommia, niitähän tässä projektissa on tarkoitus melkeinpä karata! Eikä Australiassa varmasti ole pulaa korkeakoulutetuista vaan pikemminkin osaavista tekevien alojen ammattilaisista.

Itse cv:n kirjoitus voi tuntua työläältä, sillä useimmat suosittelevat cv:n tai résumen pituudeksi vähintään kolmea sivua. Mitään aikaväliä ei saisi jättää mainitsematta, sillä silloin työnantaja voi "epäillä pahinta" siis ymmärtääkseni linnatuomiota! Myös ero eurooppalaisen ja Australialaisen cv:n välillä ei ole vielä ihan kirkastunut, vaikka sen kerrotaan olevan merkittävä. Pyrinkin tekemään yleisten ohjeiden mukaisen sommittelun, ja avaamaan niin töitä ja harrastuksia paremmin jättäen koulutuksesta kertomisen vähemmälle. Hankalaa tuntuu myös olevan sopivien käännösten keksiminen, mikä termi oikeasti vastaa mitäkin.

Hyviä ohjeita cv:n tekoon löysin seuraavilta sivuilta:

Migration news tällä sivulla on selvä luettelo cv:ssä tarvittavista kohdista sekä esimerkki cv
Working Australia yleisportaali kaikesta työnhakuun liittyväastä, muunmuassa cv:stä
Polyglot tarjoaa mukavan aukiselitetyn rungon cv:n/résumén kirjoittamiselle sekä esimerkki cv:n

Seuraava työ olisi kääntää työtodistukset englanniksi. Sain nimittäin myös neuvon ottaa kopiot työsopimuksista ja tehdä niiden liitteeksi vapaat käännökset todistusten sisällöstä. Näin työnantaja näkee sekä alkuperäisen todistuksen että ymmärtää sen todistaman asian.

Rinkka

Kävin tänään vielä Yrjönkadun kahdessa partiokaupassa, Partioaitassa ja Retkiaitassa. Muistan joskus kuulleeni niiden olevan saman omistajan liikkeitä. No tuosta sen enempää tietämättä rinkkaan. Heillä oli molemmilla myös hyvät perusvalikoimat - Haglöfsiä, Haltia, Jack Wolfskin, Deuterin monet mallit, Fjälräveniä... Kokeilin taas hartaudella kaikki läpi, mutta totesin edelleen Milletin pitävän pintansa. Oli jännä huomata, että saman valmistajan eri malleissa muunmuassa olkainten kiinnitys selän puolella on hyvinkin eri tavoin toteutettu. Toisessa mallissa olkaimet kiinnittyvät sulavasti selkäosaan ja toisissa kiinnityksistä jää outo muhkura selän puolelle painamaan. Rinkkaa valitessa onkin tärkeää kokeilla läpi kaikki mahdolliset variaatiot myös saman nimisen mallin puitteissa. Paljon puhuttua koekävelyä painavan rinkan kanssa suositan myös (ihan näin kahden päivän kokemuksella!). Retkeilykaupat ovat täynnä sopivaa materiaalia, itse kokeilin istuvuutta kahden à kolme kiloa painavan telttapaketin kanssa. Kiinnitin niistä toisen rinkan alle, toisen päälle: 6,4 ylimääräistä kiloa toi hyvin realiteettia valintaan. Notkoselälle tuntui löytyvän huonosti tukea, mikä ihmetyttää, eihän painavaa lastia voi kantaa ainoastaan hartioilla ja lantiolla, vaikka ne pääasialliset tukipisteet ovatkin. Samoin huomasin, että Milletiä myy ainoastaan varuste.net, McKinleyä löytyy taas vain Budgetsportista. Muut mainitut tuntuvat olevan myynnissä melkein kaikkialla, jopa Prismassa on muutamia Halteja ja Eräkettuja. Niin, ja kaikki mitä en nyt tajunnut ottaa huomioon, huomaan varmasti ennemmin tai myöhemmin tavaroita kanniskellessani.

Toivottavasti Milletin huono edustus ei puhu sitä vastaan, valitsin nimittäin sen ja Khumbu 65+10 lepäilee nyt kirjahyllyäni vasten ja tulee toivoakseni olemaan paras matkakumppanini reissun päällä! Sen tosin huomaa, että valitsemani malli on ennen kaikkea tarkoitettu trekkaajille, sillä kiinnitysnauhaa ja lenksua löytyy vaikka millä mitalla. Repun tilavuus kasvaa näin helposti, mutta pelkään, että hihnat jäävät helposti kiinni lentokentän laukkuhihnoihin tai ruumassa muihin matkalaukkuihin. Ajatuksena olisikin sulloa koko laukku parin jätesäkin sisään ja sitoa pussin suu jollain sopivalla kiinni. Jos on ehdotuksia tai kokemusta asian suhteen, otan mielelläni vastaan vinkkejä!

Nyt kun kaikki suunnitellut hankinnat on tehty voi alkaa väsätä engalnnin kielistä cv:tä Australian malliin ja kääntää työtodistuksia englanniksi. Ja tietty pitää alkaa jo kuikuilla työmahdollisuuksia...

Bussipassi fikkaan ja rinkka selkään!

Kun sain ne melkein 3000euroa laitettua lentoihin, niin vielä keskiviikkona menin pistämään 700 euroa bussipassiin. Australian Greyhound-yhtiön 6000+900kilometrin passi lunastanee kuitenkin hintansa, kun sitä pääsee käyttämään. Matkustuksen lisäksi kilometrejä voi nimittäin käyttää myös yhtiön tarjoamiin retkiin. Eikä 7000 kilometriä varmaan koko vuodeksi edes riitä. Olen alustavasti suunnitellut meneväni ensin noin puoleksi vuodeksi länsirannikolle Perthiin ja sen ympäristöön kokemaan kehuttua "aitoa" Australiaa ja vasta uuden vuoden jälkeen siirtyväni suositulle itärannikolle näkemään monet tunnetut kohteet. Kilroyn virkailija totesi, ettei tiedä ketään kuka olisi mennyt heti länteen, kaikki hänen tuttunsa jäivät sahaamaan itäistä rannikkoa edes takas. Hyvä merkki mulle! Sydneystä on matkaa Perthiin noin 4000 kilometriä, mutta bussin ja kahden-kolmen päivän matkan sijasta aion siinä välillä käyttää junaa tai lentoa. Toiseen suuntaan olisi hauska kiitää raiteilla ja kokea muunmuassa maailman pisin rautatiesuora, vaikka sitten sen kolmen päivän ajan, ja toiseen suuntaan voi sitten lentää. Nyt jo tiedän, että jos vuosi ei tule tuntumaan pitkältä ajalta koti-ikävän tai muun haitan takia, tulee se tuntumaan todella lyhyeltä ajalta, niin paljon nähtävää siellä on, niin paljon välimatkaa taitettavana.

Ennen lähtöä on myös hoidettava kuntoon vuoden tavaroiden säilytyspaikka, rinkka nimittäin. Kävin tänään kundikaverin kanssa katsomassa, kokeilemassa, säätämässä ja vertailemassa rinkkoja kahdessa kaupassa, Konalan Varuste.netissä ja Friisilän Budget sportissa. Rinkkaa sanotaan olevan kannattavaa hakea ajan kanssa ja kokeilla selkään kaikkien valmistajien sopivaa kokoa edustavia malleja. Itse etsin noin 70litraista anatomic-kanninta, isompi tuntuisi liioitellulta ja pienempi taas vuoden tarpeisiin aavistuksen naftilta. Kaikilta valmistajilta kun suunnilleen 70litran koko löytyy.

Nopeasti kävi selväksi, että useissa malleissa olkahinat ovat yllättävän lähellä toisiaan repun takaa lähtiessään ja niinpä useimmat hankasivat ikävästi niskaa ja olkia. Jätin ne mallit ensi sovittamisella sivuun. Lantiohihnoissa oli myös asettelemista, hyvässä mallissa se istui heti, huonossa ei oikein millään. Selässä hyvä oli suomalainen ja hyvin perinteinen Savotan putkirinkka, mutta sen kahdesta isosta osasta muodostuva reppu ei tuntunut sopivan vuoden kamojen järjestämiseen puhumattakaan niiden purkamisesta ja pakkaamisesta uudestaan, uudestaan, uudestaan... Varuste.netissä viimeisenä rivissä roikkui ranskalainen Milletin rinkka, se istui heti, tuntui hyvältä ja näytti iisiltä, koko 65+10. Ja vaikka aionkin vielä käydä muutamissa paikoissa tarkastamassa valikoimat, pidän Millettiä erittäin vahvana ehdokkaana. Budgetissa oli lähinnä Haltia ja McKinleyä, ei mun selkään sopivia, vaikka hyvän tuntuisia muuten ja iisin hintaisia. Näkisipä nyt tulevaisuuteen, ettei tulisi ostettua ihan järkyttävää kivirekeä. Mutta eiköhän sitä ensivaikutelmalla jo pääse melko pitkälle. Jos reppu istuu heti olista, tukee itseään selkää vasten, ei työnnä päätä eteen eikä takaraivo osu siihen selkä suorana seistessä, lantiohihna ei hankaa lonkkaluihin ja säädöt on melko helppo säätää itse repun jo ollessa selässä, kuulostaa alku hyvältä.