Syksyä kohden, jep

Tänään taitaa olla ehkä toka syksyyn viittaava päivä Helsingissä. Aamupäivä oli hienon aurinkoinen, mutta tuulinen ja hieman viileä, nyt iltapäivällä alkoi sataa. Olen rehellisesti sanottuna odottanut tätä. Ausseissa ollessani aloin jossain vaiheessa kaivata suomalaista syksyä ja talvea. Täällä kun on talot lämmitetty ja tiivistetty, on vaatteet kondiksessa ja pimeän kaverina yleensä lunta, ja sateella katuvalot loistaa kauniisti märästä asfaltista. Toivon ajattelevani näin myös pakkasen saapuessa ja kylmyyden lähennellessä Siperian lukemia, niitä lukemia, mitä etelän asukkaat eivät osanneet edes kuvitella. Yksi italialainen mieshän oli muutama talvi sitten Helsingissä vieraillessaan saanut paleltumia kroppaansa, kun villakangastakki ei ollut pitänyt kylmää vaan sen napit olivat jäätyneet. Vaimonsa kanssa olivat sitten ajaneet kolmosen lenkkiä pysyäkseen lämpiminä ja nähdäkseen jotain kaupungista. Siihen ollaan menossa...

Piristykseksi pieneen haikeuteen kaukomaille, luin vikasta Helsingin uutisista pöytään katettavan nyt kamelia, kengurua ja antilooppia. Voi voi, tekstissä kun vielä mainitaan lihan ostajien olevan "eivät enää mitään erikoisuuden tavoittelijoita, vaan aivan tavallisia kuluttajia." Jospa tämä olisi vielä tuonut hinnat lähelle tavallisia kuluttajia, niin voisi pitää grillijuhlat ihan aidosta aineesta. Se kengurun liha, kun on ihan pirun hyvää.... Itse ajatteöin tarjota parin viikon päästä kotiin paluu-bileissä matkalla oppiani helppoja naposteltavia. Ainakin tonnikalawrapejä, mitä sain Mullumbimbyssä ja kananmunaleipiä, mitä tein Perthissä on tulossa pöytään. Salaatti leikataan australialaisittain ohuiksi ja pitkiksi paloiksi, kahvipöydässä komeilee triffle (saa nähdä miten saan siitä tulee, sitä en koskaan tehnyt, söin vaan) ja olueksi hankin Fostersia. Mistähän saisi jotain lippurekvisiittaa, sellaista kun olisi tajunnut ostaa rinkkaan ennen kotiin lähtöä.

Muutenpa arki on käynnistynyt rauhallisesti. Meinasin kirjoittaa hitaasti, mutta kyllä vuoden reissun jälkeen on hetki ihmeteltävä ihan hiljaa. Töitä ei ole löytynyt, kuuntelen vaan kauhulla uusia irtisanomisia, pohdin kauanko Kelan avustusta nyt saikaan ja odotan Hullujen Päivien alkua. Uusi työura, kun käynnistyy taas sieltä, tutun keltaisen kamppanjan myötä. Mutta sen jälkeenkään ei ole parempaa tietoa, ja Stockahan lomauttaa myös väkeään. Nykyaika ei ole soveliasta kuin kokemiselle ja kädestä suuhun elämiselle, paremman toivomiselle ja senkin edestä elämiselle. Yritän ryhdittää arkeani kitaran soiton harjoittelulla, aamulenkeillä ja Michel Montignac-ruokavaliolla. Joku kotoa oikeasti poisvievä harrastuskin olisi jossain vaiheessa keksittävä, ehkä ulkomaalaisia tapaamaan ja kieleiä harjoittamaan Conversation exchangeen? Tennis ja kiipeily kiehtoisivat myös, mutta hitto kun kaikessa pitää olla kaveri! Olenkohan hiukan erakoitunut, kun ei seura kelpaa. Jään pohtimaan tätä. Sillä välin toivon monien nauttivan lämmöstä, jossain päin maailmaa ja Suomessa olevien odottavan syksyä ainakin pienellä innolla ;)

Kyllä tulee ikävä...

kun katselee vanhemmille lähettämiäni postikortteja...

Tämäon joku vanha Qantas-mainos. Postikortin löysin Sydneyn viikonloppuisilta Rock's:in markkinoilta. Sinne ken mielii iisin hintaisia "vintage" kortteja.

Tässä on sit koko saalis. 

Siihen maahan mahtuu aika monta muuta mannerta, onneksi tosin vain yksi kerrallaan!

Myönnetäänpäs!

Tänään tipahti sitten eteisen lattialle sellainen Kelan kirje, jossa "Teillä on oikeus työmarkkinatukeen omavastuuajan jälkeen." Tämä vastuuaika on vain viisi arkipäivää. Kuudesta tai seitsemästä kuukaudesta on tultu viiteen päivään, olen iloinen. Päätökset on vaan tehty samana päivänä ja saman käsittelijän toimesta... Huonoa tuuria, että ne tulivat eri päivinä ja juuri hylkäävä ensin? Laki molemmissa päätöksissä on sama, myöntävässä vaan kohdat ovat 6luku 3pykälä ja 7luku 4pykälä ja 10pykälä 1momentti. Ota siinä sitten selvää, mikä tikka oli tällä kertaa osunut maaliin. Mutta tyytyväinen on oltava .

Teille ei myönnetä.

No niin, kopsahtipa postiluukusta eteisen lattialle hyvin odotettu kirje. Kansaneläkelaitos lähestyi minua, koska olin jättänyt hakemuksen peruspäivärahasta palattuani Suomeen ja ilmoittauduttuani työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Hakemukseni evättiin, hylättiin. Selailin ennen lähtöäni läpi työttömyysturvalakia eli Kelan hylkäävä peruspäivärahapäätös ei tullut yllätyksenä, mutta ajattelinpa kuitenkin hakea tätä avustusta. Työkkärissäkin on säännöt muuttuneet, joten miksei Kelassakin (tai siis laissa). Kokemuksesta tiedän, ettei monikaan lakia lueskele eikä sitä kautta myöskään osaa aukilukea Kelan kiemuraisia päätöksiä. Mulle tulleessa kirjeessä päätös ilmaistaan yhdellä lauseella, perustellaan neljällä hyvin pitkällä lauseella ja lopetellaan vielä lakipykälillä: työttömyysturvalaki 5 luku, 10 pykälä 1 momentti. Selvää pässinlihaa. En voi saada avustusta, koska olen ollut poissa työmarkkinoilta [oletan Suomen työmarkkinoilta] ilman hyväksyttävää syytä yli kuusi kuukautta. Asian voi korjata olemalla töissä työssäoloehdon vaatiman määrän, tietääkseni 28 kalenteriviikkoa (tätä ei toki täsmennetä). Se tekee seitsemän kuukautta. Ei ihan auta, että olen päässyt Stockan Hulluille päiville myyjäksi, mutta positiivista on sentäs, ettei niitä muutamia satoja tienattuja euroja tarvitse sitten tilittää kenellekään eikä pohtia, miten ne myönnettyihin tukiin vaikuttaisivat. Verot, kun maksaa on sujut.

Silti näen sieluni silmin monta, jotka eivät ole tietoisia tästä pienestä karenssista ja hakevat tukia hyväuskoisina Suomeen palattuaan. Hakemuslomakkeessahan mainitaan, että saadakseen tukea on hakijan ollut oltava työssä 28viikkoa oliko se viimeisen kahden vuoden tarkastelujakson aikana. Yllätys, tämä pätee vain Suomessa koko ajan oleskelleisiin ja jonkin hyväksyttävän syyn takia poissa työmarkkinoilta olleisiin. Luulisin kuitenkin, että mikäli olet ollut töissä esimerkiksi Australiassa ja sinulla on esittää tekemästäsi työstä todistuksia, tilanteesi saattaisi olla toinen. Jos vaikkapa olet ollut yli puolet vuodestasi töissä, ei kai sitä enää voitaisi tulkita "ilman hyväksyttävää syytä" työmarkkinoilta poissa olemiseksi? Pyytäkää ainakin niitä työtodistuksia paitsi Australian veronpalautuksia varten niin myös Suomen virkamiehille.

Mä jatkan tästä työnhakua ja superin takaisin taistelua Australiasta. Jostain syystähän mun vuoden viimeisessä palkkakuitissa ei mainittu mitään super-maksuja, vaikka tokavikassa kuitissa Restiin oli maksettu yli 300 dollaria. TaxBack:hän katseli vain sitä vikaa kuittia ja ilmoitti, ettei mitään takaisin maksettavaa ole! Ah, on siellä ja ihan ok summa, ja nyt sekin raha tulis tarpeeseen...Skannausta ja sähköposteja tässä on jo vaihdettu ja vielä vaihdetaan.

Uutisia kaukaa

Voi vitsi on hauska seurata uutisointia Australiasta, Suomessa kaukaisen maan tapahtumia onneksi kerrotaan melko tiuhaan. Nyt oli vaalit ja minua niin julkisuuskuvallaan ärsyttänyt Tony Abbot voitti. Julia Gillard oli jo maassa ollessani syjäytetty, ja taisi vallan vaihtuminen puolueelta toiselle olla myös odotettavissa. Jutellessani Perthin isäntäperheen äidille, muistan hänen kironneen molempien valtapuolueiden politiikkaa, mutta olleen periaatteessa enemmän laborin puolella. Mutta niinhän se taitaa joka maassa olla, kaikissa puolueissa on jotain vialla, kaikkien mielestä!

Uutisia katsellessa herää hauska kaipuu kaukaisuuteen, miten siitäkin paikasta tuli oikeastaan toinen koti...? Tässä kertoillessani ihmisille viime vuoden reissustani olen myös alkanut arvostaa päätöstäni ihan eri tavalla. Gynellä oli otettava puheeksi miksi lopetin e-pillerit vuosi sitten eli kerroin olleeni ulkomailla. Lääkäri kysyi sitten missä olin ollut ja vastauksen kuultuaan kyseli vielä ison luidan kysymyksiä naama oikeasti epäuskoon vääntyneenä. Vasta näistä toisten reaktiosta alkaa todella tajuta tehneensä jotain yleisestikin makeeta, ei vain omaan elämään vaikuttavaa. Kuinka paljon on ihmisiä, jotka haaveilevat jostain vastaavasta eivätkä vain koskaan lähde mihinkään! Tämä olkoon loppuelämäni ohjenuora ja ihmisten liikkeelle patistaminen loppuelämäni missio.

Lekrulta sain myös hauskan lohdutuksen poikki menneeseen seurustelusuhteeseeni: hän totesi, ettei ihan joka mies pysy vauhdissa mukana, jos nainen on niin itsenäinen, että lähtee yksin vuodeksi pallon toiselle puolelle. Niinhän se on. Ja sieltä palattuaankin saattaa olla liian itsenäistä seuraa monelle kundille. Viittsain joku viikko sitten, että olin hakemassa kamojani pois entisen kundikaverini luonta. Halata tosiaan uskalsimme, mutta oli ihanaa huomata, ettei halauksessa ollut enää mitään sen syvempää. Ei mitään kipinää. Nyt sitten vaan yksin uusia tuulia kohti! Työnhaussakin olen keskittänyt ajatukset ja energiat Suomeen, saa se Green  cardin haku odottaa ensi vuoteen, ainakin...