Joo. Ei ne jätä rauhaan. Olen viime kuukausien aikana makoillu yksiöni lattialla ja pohtinu vaan miten onnellinen olen, kun lähdin Australiaan. Muistot pulpahtelee mieleen mitä ihmeellisemmistä yhtymäkohdista ja kun niitä alkaa miettiä tulee jostain aina lisää muistoja. Kyllä toi on se matka, josta voi ammentaa vielä vanhanakin. Hyvin vanhana.
Mut ennen vanhuutta olis tää kesä ja tän kesän loma. Mulla on viikko aikaa heinäkuun lopussa, ja kun ei ole mökkiä eikä kundikaveria ja serkullakin leikattiin töissä tunnit puoleen, mikä merkkas meidän suunnitteleman Rooman matkan peruuntumista, pitäis nyt keksiä tekemistä sille viikolle. Mä oon pyöritellyt mielessäni vaikka mitä kohteita ja googlannu lentoja Lyoniin, paketteja Prahaan, matkaa Dubliniin. Jopa kielikurssia Biartitzissa surffaten tai Ranskaa muuten junalla kiertäen. Jotenkin ei vaan nyt hotsittais laittaa rahaa tähän. Pihistän väärässä kohtaa, tiedän, mut melkein jo sorruin ehdottamaan yhteisretkeä vanhempien kanssa Puolaan tai minne vaan. Onneksi sitten hogasin, että tässä vois taas olla mahdollisuus nauttia matkasta ka matksustamisesta yhtä paljon kuin kohteesta. Ei siis tarvis metsästää lentodiilejä tai alennuksia eikä zoomata karttaa, jos lähtiski dösällä Riikaan. Yksin. Tai junalla Tallinnan rautatieasemalta.
Ajatus on alkanu jalostua niin, että Riiasta vois sit ottaa botskin Stokikseen ja sieltä taas jatkon Helsinkiin. Ei menis viikkoa, eikä ehkä ihan järkysti rahaa, jos ottais hostellin ja varailis dösänsäkin itse. Matkustamaan on päästävä. Saa ehdottaa määränpäitä, tää on vielä suunnitteluasteella.
