Seuraava kuvasarja

Viimeinen päättyi marraskuun loppuun. Sen jälkeen kävin poimimassa avokadoja ja totesin, ettei kaksi viikkoa aina ole ehdoton maksimiaika helpperiperheessä, Pembertonissa viihdyin kaksi kuukautta. Joulukon meni siellä 40-asteen helteessä. Tammikuun loppuun tultaessa astuin bussiin ja hurautin kauas Exmouthiin enkä toki päässyt kuumuutta pakoon! Seuraavaksi sain tilaisuuden hoitaa ihania eläimiä Perth Hillsin huudeilla ja viettää syntymäpäiväni paikallisessa seurassa. Synttärilahjaksi ostin itselleni juurikin sen Ulurun reissun, jonka mukana matkasin kiveltä Adelaideen. Siten viikko Sydneyssä, ja nyt Richmondissa polotalleilla..

Mitä hittoa ja paljon muuta

Olen nyt seitsemännessä HelpX-paikassa, parissa viimeisessä on alkanut iskeä alkukankeus. Mitä hitto taas teen jossain keskellä melkein ei mitään imuroimassa hien valuessa kasvoillani tai tiskaamassa tai kitkemässä rikkaruohoja!? Ilman palkkaa!! Mutta sitten viikon päästä olen taas tyytyväinen. On se niin kivaa olla hetki osa perhettä ja kokea kaikkea uutta. Tänään pääsin ekaa kertaa elämässäni katsomaan poolo-ottelua. Ristiriitaista. Mutta ainakin HelpX-paikan tuntuu saavan helpommin kuin työpaikan, niin monen olen kuullut valittelevan niin Perthissä kuin Sydneyssä töiden vähyyttä. Vielä viime kesänä palanneet kertoi töitä riittävän, kunhan vain valitsi minne haluaa mennä. Taitaa Euroopan entisestään kehnoutuva taloustilanne ajaa tänne aina vaan lisää matkalaisia... Jatkanpa siis säästöillä ja helppailulla. Se kuitenkin tiedoksi, että HelpX hostit näkee heille postia lähettäneiden helppereiden kaikkien lähetettyjen sähköpostien pituudet, lähetysajat ja kohdehostit. Yksilöityjä posteja kannattaa siis lähettää, mikäli oikeasti mielii perheeseen päästä. Perthin perheeni vilautti paria profiilia, joista oli lähetetty puolen tunnin aikana 15 kyselyä eri hosteille, kaikki 254-257 merkin pituisia...

Sitten ajattelin listata hieman tähän asti oppimaani maan tavoista ja meiningeistä. Ensinnäkin menkää kiertämään länsirannikkoa! Greyhound bussipassi ei tähän hommaan auta yhtään, sillä viimeinenkin linja Perthistä Broomeen lakkautettiin juuri, mutta jollain konstilla kantsii hurauttaa katsomaan Ningaloo reefiä (itse valitsin Red Earth Safaris retken, 8pv meno paluu/945d) ja jos lähtee Perthistä lounaaseen valinta on South West Coast Lines, heillä on ilmainen wifi busseissa ja reitit kulkevat oikeasti kaupungin keskustaan. Muuten etelään mentäessä joudut ottamaan TransWA:n dösän, hyvä vaihtoehto sekin. Busselton, Bunbury, Albany ja Denmark ovat ainakin makeita kohteita. Greyhound ei myöskään toimi Victorian tai South Australian osavaltioissa, reittejä kun ei vain ole!

Kuuman auringon alla rashie eli uv-säteitä suodattava T-paita on hyvä ostos, niitä käyttää cooleimmat surffaajatkin ei ainoastaan olmit eurooppalaiset! Muuten halpoja perusvaatteita kannattaa etsiä
K-Martista ja Targetista. Takaan, että niissä on kivempi valikoima kuin Suomen "vastaavissa".

Tim Tams-keksit on ihan ok ja kuulemani mukaan ihan legenda, mutta ehdottomasti kannattaa ostaa ja syödä kylmää vesimelonia, sipaista tuoreelle sämpylälle reilusti voita ja ihan hieman wegemitea ei siis toistepäin, vaikka joku näin voi tuputtaa! Kahvi täällä on pitkälti pikakahvia ellei satu käymään tuuri ja perheeseen on hankittu pressopannu. Herbal Sensations-shampoot on hygieniapuolella ihan must ihanien tuoksujensa ja hoitavuutensa ansiosta! Niitä myös myydään normaaleissa kaupoissa iisiin hintaan (6d/300ml).

Useat hostellit antavat käyttää osoitettaan mm pankkitilin avaukseen tai postin uudelleen lähetykseen, eli postilokerosta tms en huolehtisi.

Käärmeitä olen seitsemän kuukauden aikana nähnyt kolme, vaarallisia hämähäkkejä en yhtään. Skorppioni on bongattu, mutta nekään ei täällä tapa, sattuu kuulemma vaan ihan pirusti jos se sattuu stikkaamaan. Alice Spingsin hostellissa oli itseasiassa listattu backpackereitä vaanivia vaaroja eli mikä Australiassa tappaa? Kaikkien eläinten käppyrät olivat alle viidessä prosentissa, reppumatkaajien murhat sen sijaan huiteli yli 70:ssä. Pistää miettimään liftauksen järkevyyttä, vaikka julisteella mainostettiinkin retkienvaraustiskiä...

Neljä kuukautta on enää aikaa Ausseissa jäljellä ja odotan kotiin paluuta innolla! Toivottavasti säilytän tämän "G'day mate! how's it going?"-asenteen mahdollisimman pitkään. Ja onnea kaikille, jotka löytää innon toiselle vuodelle!!