Helpx ja Wwoof

Jossain vaiheessa oli puhetta ruokaa ja yösijaa vastaan tehtävästä vapaaehtoistyöstä paikallisten ihmisten kodeissa, farmeilla, ym paikoissa. Googlatessa näitä mahdollisuuksia, löysin kaksi organisaatiota, jotka järjesteävät reppumatkaajille mahdollisuuksia osallistua kyseisenlaiseen vapaaehtoistyöhön: ensimmäinen on Helpx (linkki täällä) ja toinen WWOOF Australia (linkki täällä). Molemmat ovat maksullisia, Helpx 20euroa vuoden jäsenyys ja WWOOF noin 58euroa vuodeksi (tosin tämä jäsenyys kattaa myös jonkinlaisen vakuutuksen vuoden jäsenyyden ajalle). Koska hinnoissa oli noin suuri ero, päätin kokeilla ensimmäisenä Help Exchangeä. Kaksikymmentä euroa on halvempi kuin halvin hostelliyö, joten sen maksamalla ei paljoa köyhdy ja verkosto on vastaanottavien tahojen puolelta ihan kiitettävän laaja.

Liittymisestäni on nyt noin viikko eli viikko sitten maksoin jäsenmaksun ja tein itselleni profiilin kuvineen ja lyhyine selvityksineen miksi tulen Australiaan, kauanko aion viipyä ja hieman ideaa mihin olen ensimmäisenä suuntaamassa sekä lyhyt selvitys hosteja mahdollisesti kiinnostavasta työkokemuksestani sekä toivomukseni heidän luona tehtävän työn luonteesta. Kerroin siis pitäväni välivuotta oravanpyörästä, olleeni kuusi kesää puutarhatöissä ja toivovani pääseväni auttelemaan puutarhahommissa ja eläinten hoidossa. Ja tämä kannatti! Ei mennyt kuin pari päivää niin ensimmäinen karjafarmari otti minuun yhteyttä profiilini kautta ja tiedusteli olenko kiinnostunut työskentelemään hänen tilallaan saavuttauni Australiaan. Teimme alustavan diilin oleskelustani ja toivoakseni lapioin jo toisella viikolla karjan lantaa kottikärryyn... Häneltä olen myös saanut hyviä vinkkejä varusteiden hankintaan sekä tiedon, että etelässä talvet ovat kylmiä! Outoa ajatella, että lähden Suomesta helteisimpänä aikana, matkaan etelään ja vastassani on jopa miinuksen alle meneviä yölämpötiloja... Hullua ajatella, vaikka toki ihan loogista. Pitää vaan muistaa pakata hyvät kerrastot matkaan ensimmäisten kuukausien varalle. Eilen sain sitten jo toisenkin kutsun lähteä asumaan perheen luokse ja auttelemaan heitä kotitöissä. Tässä kohtaa kiitin kohteliaasti ja vastasin palaavani asiaan, kun tiedän paremmin matkani jatkosta. Helpx-jäsenyys siis todella kannattaa, ainakin tämän ensivaikutelman jälkeen! Aidoilta ihmisiltä kuitenkin oppii ja kuulee parhaat jutut, ja tutustuu siihen aitoon Australiaan.

Farmilla tai muulla viljelmällä työskennellessä loukkaantumisriski on aina olemassa, joten mahdollinen  tuleva farmihostini tiedusteli vakuutukseni kattavuutta. Olette varmasti monet kuulleet, että ambuilanssikulut Autraliassa ovat tähtitieteellistä luokkaa eli matka sairaalaan maksaa normaalisti ambun kyydissä 3000-3500 Aus.dollaria. Minulla on Kilroyn kautta Goudan matkavakuutus ja olen nyt selvittämässä heiltä mikä on heidän korvauskattonsa ambulanssikuluja koskien. Viimeisin vastaus oli "korvaamme kohtuulliset matkakulut lääkäriin". Jos normaalikulut ovat sen 3000,-, voidaanko sitä sitten pitää kohtuullisena kuluna..? Tarkastin WWOOFin sivuilta, että heidän vapaaehtoisilleen varaama vakuutus korvaa ambulanssikulut 3000dollariin asti. Se kuulostaa jo järkevältä, toivottavasti myös Gouda vilkuttaa vihreää asian suhteen, mutten en tiedä mihin duuniin uskallan ryhtyä.

4 viikkoa lähtöön

Nyt on alkanut töissä se aika, että sanon heipat lomille jääville työkavereille, enkä enää tapaa heitä, ainakaan töissä. Viime perjantaina jouduin sanomaan näkemiin jopa huonekaverilleni, seuraavat kaksi viikko apainan töitä siis yksin huoneessa istuen. Lähtö on näiden takia alkanut tuntua kovin konkreettiselta. Kohta on aika alkaa parkua poikaystävän perään ja sitten onkin jo astuttava koneeseen. Konkreettiset asiat saa tajuamaan ajan kulun, ja nyt vaihteeks se hirvittää. Kävin tuossa kampaajalla leikkaamassa tukan yli lapaluiden ulottuvasta juuri korvien taakse kääntyväksi, osa matkaanvalmistumisrituaalia sekin. On se eri juttu suunnitella tätä ja alkaa nyt toteuttaa ihan oikeita juttuja.

Nyt työn alla on jäykkäkouristusrokotuksen varaaminen. Helsingin terveysasemila on aina ruuhkaa, mutta toivottavasti jonkinlainen aika irtoaisi ennen elokuun puoltaväliä. Menneellä viikolla hain autoliitosta tilaamani kansainvälisen ajokortin ja ostin rinkkaan lentosuojan. Partiaitoasta löytyi 85-litraiseen rinkkaan asti sopiva, vahvan tuntuinen säkkimäinen ratkaisu. Hinta 19euroa ei myöskäään kirpaissut liikaa. Stadiumissa olisi ollut myös saman hintainen vaihtoehto, mutta sen vetoisuus oli vain 65litraan asti venytettävissä. Päädyin ostamaan ihan oikean lentosuojan ja aitan myyjäkin sitä suositteli. Suojaksi käärityt jätesäkit kuulemma repeytyvät helposti lentokentän kuljetushihnoilla ja rinkka on taas yhtä haavoittuvainen kuin lähtötilanteessakin. Pieni investointi siis, ja toivoakseni kestävä... Seuraava pohdinnan aihe on rinkan lukitseminen. Kankaastahan menee voro läpi, vaikka vetoketjut olisi miten lukittu ja koko repun köyttäminen kiinteisiin rakenteisiin tuntuu hieman mielenkiintoiselta. Joillain nettisivuilla on myös pohdittu kuinka kohteliasta paikallisväestöä kohtaan on esimerkiksi junissa lukita kassiaan näyttävillä lukojärjestelmillä. Tätä enemmän miettisin itse koko vuoden omaisuuden järkevää suojaustapaa. Toki minulla ei tule olemaan mukana muuta kallista kuin järjestelmäkamera, jonka kanssa luulen voivani vaikka nukkua jos niinkseen tulee. Läppärin tms mukanaan kuljettavilla lukitseminen on ehkä konkreettisempi tarve. Haluan uskoa, ettei monikaan halua varastaa rinkaan tungettuja vaatteita vaan solidaarisuus voittaa. Rahat ja kortit aion kantaa alavatsaa vasten tulevassa rahavyössä ja sen kanssa myös nukun, se on tuttu ja turvallisen tuntuinen tapa.

Yksi pohdinnnan aihe ovat nuo mukaan otettavat kamat. Teen juuri kamoista listaa, jonka aion näyttää parillkein ihmiselle ennen pakkaamisen aloittamista. En tällä kertaa haluaisi hirveästi tinkiä pienistä ja tärkeistä mukaan otettavista, ja rinkasta uhkaakin tulla melko painava ainakin paperilla. Mutta jos ottaa täältä mukaan esim puutarhatyöhön sopivat kengät, ovat ne varmasti vuoden duunien ja kanniskelun jälkeen valmiit hävitettäviksi. Siis miksi ostaa uutta ja heittää se vuoden jälkeen pois, kun voi roudata mukanaan vanhaa ja heivata sen sitten ennen paluulentoa lähimmälle kaatikselle... Toisena mukaan otettavan olen latailut puhelimeeni suomalaista ja suomenkielistä musiikkia. Siellä kuuluu varmasti kaiken maailman radiot ja viimeiset hitit, mutta koti-ikävään auttaa luultavasti parhaiten joku Vilkkumaan uhmakas biisi tai Chisun pohtiva ballaadi. Bilettää oi sitten muiksi kieliksi.