Tänään taitaa olla ehkä toka syksyyn viittaava päivä Helsingissä. Aamupäivä oli hienon aurinkoinen, mutta tuulinen ja hieman viileä, nyt iltapäivällä alkoi sataa. Olen rehellisesti sanottuna odottanut tätä. Ausseissa ollessani aloin jossain vaiheessa kaivata suomalaista syksyä ja talvea. Täällä kun on talot lämmitetty ja tiivistetty, on vaatteet kondiksessa ja pimeän kaverina yleensä lunta, ja sateella katuvalot loistaa kauniisti märästä asfaltista. Toivon ajattelevani näin myös pakkasen saapuessa ja kylmyyden lähennellessä Siperian lukemia, niitä lukemia, mitä etelän asukkaat eivät osanneet edes kuvitella. Yksi italialainen mieshän oli muutama talvi sitten Helsingissä vieraillessaan saanut paleltumia kroppaansa, kun villakangastakki ei ollut pitänyt kylmää vaan sen napit olivat jäätyneet. Vaimonsa kanssa olivat sitten ajaneet kolmosen lenkkiä pysyäkseen lämpiminä ja nähdäkseen jotain kaupungista. Siihen ollaan menossa...
Piristykseksi pieneen haikeuteen kaukomaille, luin vikasta Helsingin uutisista pöytään katettavan nyt kamelia, kengurua ja antilooppia. Voi voi, tekstissä kun vielä mainitaan lihan ostajien olevan "eivät enää mitään erikoisuuden tavoittelijoita, vaan aivan tavallisia kuluttajia." Jospa tämä olisi vielä tuonut hinnat lähelle tavallisia kuluttajia, niin voisi pitää grillijuhlat ihan aidosta aineesta. Se kengurun liha, kun on ihan pirun hyvää.... Itse ajatteöin tarjota parin viikon päästä kotiin paluu-bileissä matkalla oppiani helppoja naposteltavia. Ainakin tonnikalawrapejä, mitä sain Mullumbimbyssä ja kananmunaleipiä, mitä tein Perthissä on tulossa pöytään. Salaatti leikataan australialaisittain ohuiksi ja pitkiksi paloiksi, kahvipöydässä komeilee triffle (saa nähdä miten saan siitä tulee, sitä en koskaan tehnyt, söin vaan) ja olueksi hankin Fostersia. Mistähän saisi jotain lippurekvisiittaa, sellaista kun olisi tajunnut ostaa rinkkaan ennen kotiin lähtöä.
Muutenpa arki on käynnistynyt rauhallisesti. Meinasin kirjoittaa hitaasti, mutta kyllä vuoden reissun jälkeen on hetki ihmeteltävä ihan hiljaa. Töitä ei ole löytynyt, kuuntelen vaan kauhulla uusia irtisanomisia, pohdin kauanko Kelan avustusta nyt saikaan ja odotan Hullujen Päivien alkua. Uusi työura, kun käynnistyy taas sieltä, tutun keltaisen kamppanjan myötä. Mutta sen jälkeenkään ei ole parempaa tietoa, ja Stockahan lomauttaa myös väkeään. Nykyaika ei ole soveliasta kuin kokemiselle ja kädestä suuhun elämiselle, paremman toivomiselle ja senkin edestä elämiselle. Yritän ryhdittää arkeani kitaran soiton harjoittelulla, aamulenkeillä ja Michel Montignac-ruokavaliolla. Joku kotoa oikeasti poisvievä harrastuskin olisi jossain vaiheessa keksittävä, ehkä ulkomaalaisia tapaamaan ja kieleiä harjoittamaan Conversation exchangeen? Tennis ja kiipeily kiehtoisivat myös, mutta hitto kun kaikessa pitää olla kaveri! Olenkohan hiukan erakoitunut, kun ei seura kelpaa. Jään pohtimaan tätä. Sillä välin toivon monien nauttivan lämmöstä, jossain päin maailmaa ja Suomessa olevien odottavan syksyä ainakin pienellä innolla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti