Kun sain ne melkein 3000euroa laitettua lentoihin, niin vielä keskiviikkona menin pistämään 700 euroa bussipassiin. Australian Greyhound-yhtiön 6000+900kilometrin passi lunastanee kuitenkin hintansa, kun sitä pääsee käyttämään. Matkustuksen lisäksi kilometrejä voi nimittäin käyttää myös yhtiön tarjoamiin retkiin. Eikä 7000 kilometriä varmaan koko vuodeksi edes riitä. Olen alustavasti suunnitellut meneväni ensin noin puoleksi vuodeksi länsirannikolle Perthiin ja sen ympäristöön kokemaan kehuttua "aitoa" Australiaa ja vasta uuden vuoden jälkeen siirtyväni suositulle itärannikolle näkemään monet tunnetut kohteet. Kilroyn virkailija totesi, ettei tiedä ketään kuka olisi mennyt heti länteen, kaikki hänen tuttunsa jäivät sahaamaan itäistä rannikkoa edes takas. Hyvä merkki mulle! Sydneystä on matkaa Perthiin noin 4000 kilometriä, mutta bussin ja kahden-kolmen päivän matkan sijasta aion siinä välillä käyttää junaa tai lentoa. Toiseen suuntaan olisi hauska kiitää raiteilla ja kokea muunmuassa maailman pisin rautatiesuora, vaikka sitten sen kolmen päivän ajan, ja toiseen suuntaan voi sitten lentää. Nyt jo tiedän, että jos vuosi ei tule tuntumaan pitkältä ajalta koti-ikävän tai muun haitan takia, tulee se tuntumaan todella lyhyeltä ajalta, niin paljon nähtävää siellä on, niin paljon välimatkaa taitettavana.
Ennen lähtöä on myös hoidettava kuntoon vuoden tavaroiden säilytyspaikka, rinkka nimittäin. Kävin tänään kundikaverin kanssa katsomassa, kokeilemassa, säätämässä ja vertailemassa rinkkoja kahdessa kaupassa, Konalan Varuste.netissä ja Friisilän Budget sportissa. Rinkkaa sanotaan olevan kannattavaa hakea ajan kanssa ja kokeilla selkään kaikkien valmistajien sopivaa kokoa edustavia malleja. Itse etsin noin 70litraista anatomic-kanninta, isompi tuntuisi liioitellulta ja pienempi taas vuoden tarpeisiin aavistuksen naftilta. Kaikilta valmistajilta kun suunnilleen 70litran koko löytyy.
Nopeasti kävi selväksi, että useissa malleissa olkahinat ovat yllättävän lähellä toisiaan repun takaa lähtiessään ja niinpä useimmat hankasivat ikävästi niskaa ja olkia. Jätin ne mallit ensi sovittamisella sivuun. Lantiohihnoissa oli myös asettelemista, hyvässä mallissa se istui heti, huonossa ei oikein millään. Selässä hyvä oli suomalainen ja hyvin perinteinen Savotan putkirinkka, mutta sen kahdesta isosta osasta muodostuva reppu ei tuntunut sopivan vuoden kamojen järjestämiseen puhumattakaan niiden purkamisesta ja pakkaamisesta uudestaan, uudestaan, uudestaan... Varuste.netissä viimeisenä rivissä roikkui ranskalainen Milletin rinkka, se istui heti, tuntui hyvältä ja näytti iisiltä, koko 65+10. Ja vaikka aionkin vielä käydä muutamissa paikoissa tarkastamassa valikoimat, pidän Millettiä erittäin vahvana ehdokkaana. Budgetissa oli lähinnä Haltia ja McKinleyä, ei mun selkään sopivia, vaikka hyvän tuntuisia muuten ja iisin hintaisia. Näkisipä nyt tulevaisuuteen, ettei tulisi ostettua ihan järkyttävää kivirekeä. Mutta eiköhän sitä ensivaikutelmalla jo pääse melko pitkälle. Jos reppu istuu heti olista, tukee itseään selkää vasten, ei työnnä päätä eteen eikä takaraivo osu siihen selkä suorana seistessä, lantiohihna ei hankaa lonkkaluihin ja säädöt on melko helppo säätää itse repun jo ollessa selässä, kuulostaa alku hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti