Sain tilattua matkaoppaat eli ekan pysäyksen Hong Kongin encounterin ja toisen, varsinaisen kohteeni alkupisteen Sydenyn encounterin. Uusien konkreettisten hankintojen jälkeen alkoi tunnemyrsky. Olen tässä jo ehtinyt pohtia jo koti-ikävääkin, vaikkei lähtö ole edes lähellä! Lentolipuista tuli nimittäin vahvistus samoin kuin vakuutuksesta ja silloin kolahti lähtö ihan tuntuvasti ja samoin tosiasia, että aion olla vuoden poissa täkäläisestä elämästäni, turvasta ja säännönmukaisuudesta. En ollut ehtinyt ajatella matkaa muuna kuin lähtönä, olin vaan suunnitellut menolentoreittiä ja puolentoista vuoden päästä tapahtuvaa paluureittiäni, mutten suonut yhtään ajatusta väliin jäävälle vuodelle. 365 päivää pitää löytää sänky alle ja katto päälle yöksi, ja päiväksi tekemistä, työtä ja kavereita... Asioita, joista ei turhaa pidä etukäteen stressata, mutta joille on fiksua suoda edes joku ajatus. Silti siirryn päivätyöstä ja kolmikymppisen arjesta mieleltään kaksikymppiseksi reppumatkalaiseksi, olenhan onnellinen täällä ja nyt. Järjellä ajatellen tiedän kuitenkin olevani onnellinen vain ja ainoastaan tietäessäni, että muutosta on tulossa ja lähtö on lähellä. Kaukokaipuu ei kuitenkaan katso ikää ja onpahan tässä iässä kokemusta selvitä vastaantulevasta. Kunhan ensin pääsen sinne!
Hong Kongiin liittyen vielä, olen nimittäin matkaoppaan lisäksi varannut iisin hintaisen ja netissä useasti ylistetyn hostellista huoneen itselleni. Hotels.com sivusto ilmoitti hotelleita katsellessani kohteen Hong Kong olevan suosittu valitsemanani ajankohtana eli elokuun puolivälissä ja tiedusteli voisinko vaihtaa matkustusajankohtaani. Matkustusaikaa kun en pysty muuttamaan, otin LP Encounterin käteen ja lähetin varauksen mielenkiintoisimman näköiseen hostelliin, Hop Inn Hong Kongiin. Heiltä tuli varausmaksun maksuohjeet muutamassa minuutissa ja itse vahvistus vuorokauden kuluttua. Hostellin sivut täällä, hinta yöltä yhdeltä hengeltä 43euroa ja sijainti ihan keskellä kaupunkia!
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Matkaoppaat
Lentojen vaaraamisen myötä lähdön ja matkan ajatus vasta konkretisoitui ja suunnittelu sai ihan uuden ponnen. Matkaoppaat netin ohella ovat tässä suhteessa isossa roolissa. Lainasin kirjastosta kolme Lonely planet-opasta Australiasta, Hawaiista ja Uudesta-Seelannista. LP:n oikeat isot oppaat paljastuivat jo kirjat hakiessa painaviksi ja soveltuvatkin luultavimmin ennen matkaa tapahtuvaan suunnitteluun, rinkassa en niitä viitsisi kanniskella ympäri maailmaa. Tiukka tekstipainotteisuus myös hieman hirvitti, sillä tiiviin teksti tavaaminen ilman paikkojen tuntemusta saattaa käydä raskaaksi. Tai on itseasiassa jo käynyt, harkitsen opusten palauttamista pinnallisen selailun jälkeen. Mutta nämähän on luotu juuri siihen miten niitä enitse halua käyttää: mukana pidettäviksi ja paikan päällä selattaviksi. Synttärilahjaksi sain Tammen Näe ja koe-opuksen, jossa kuvien ja faktan suhde tuntuu miellyttävältä. Sitä aion opiskella ennen koneeseen astumista, mutta saa nähdä päätyykö se repunpainoksi.
Tiiviimmissä kohdeoppaissa Lonely Planet on sen sijaan onnistunut kustantaja ja heidän Encounter-oppaansa ovat kokemuksesta ylivetoja kaupunkimatkan suunnitteluun ja kaupungissa surffailuun. Kyseiset oppaat maksavat noin 13euroa Helsingin kirjakaupoissa, mutta Lonely Planetin nettisivuilla on nyt houkutteleva tarjous, joka siis koskee kaikkia LP-oppaita, jolla kolme kirjaa tilaamalla saa yhden ilmaiseksi. Encounterit maksavat netissä keskimäärin 9euroa. Encounterit ovat sen verren kevyitäkin, että niitä voi muutaman ensimmäisen kaupngin verran pakata laukkuun mukaan. Ajattelin tarjouksen pohjalta ostaa ainakin Hong Kong ja Sydeny encounterit, kolmatta vielä mietin. Tarjous on toki voimassa rajoitetun ajan eli kohta pitää pistää tilaus vetämään.
Ja ovatpa Lonely Planetit myös löytäneet tiensä iPhoneenkin. Viidellä eurolla saa täysin painottoman matkaoppaan valitusta kaupungista. Sitäkin on varmaan kokeiltava, mutta puhelimen näytöltä paksun oppaan selaaminen voi olla aavistuksen tuskallista. Näistä kuitenkin valitaan, hyviä ehdotuksia otetaan myös vastaan.
Tiiviimmissä kohdeoppaissa Lonely Planet on sen sijaan onnistunut kustantaja ja heidän Encounter-oppaansa ovat kokemuksesta ylivetoja kaupunkimatkan suunnitteluun ja kaupungissa surffailuun. Kyseiset oppaat maksavat noin 13euroa Helsingin kirjakaupoissa, mutta Lonely Planetin nettisivuilla on nyt houkutteleva tarjous, joka siis koskee kaikkia LP-oppaita, jolla kolme kirjaa tilaamalla saa yhden ilmaiseksi. Encounterit maksavat netissä keskimäärin 9euroa. Encounterit ovat sen verren kevyitäkin, että niitä voi muutaman ensimmäisen kaupngin verran pakata laukkuun mukaan. Ajattelin tarjouksen pohjalta ostaa ainakin Hong Kong ja Sydeny encounterit, kolmatta vielä mietin. Tarjous on toki voimassa rajoitetun ajan eli kohta pitää pistää tilaus vetämään.
Ja ovatpa Lonely Planetit myös löytäneet tiensä iPhoneenkin. Viidellä eurolla saa täysin painottoman matkaoppaan valitusta kaupungista. Sitäkin on varmaan kokeiltava, mutta puhelimen näytöltä paksun oppaan selaaminen voi olla aavistuksen tuskallista. Näistä kuitenkin valitaan, hyviä ehdotuksia otetaan myös vastaan.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Järjestelyä
Lähtöpäivään on hieman alle viisi kuukautta, maksoin nimittäin lennot eilen. Vastoin suunnitelmaani Kilroy Travelsin mahtava matkavirkailija sai minusta patistettua matkasuunnittelijan ja halvempien lentojen toivossa varasin vuoden maailmanympäri vievän lentopassin ja lennot kuluneella viikolla. Lähtö koittaa 13.8. ja lentoreitti vie Hong Kongin kautta Sydneyyn. 11 kuukauden päästä siitä, lentojen mailipassi on siis voimassa korkeintaan vuoden, lennän viideksi päiväksi Uuteen-Seelantiin Aucklandiin, sieltä Havaiille Honoluluun yhdeksäksi päiväksi ja vielä yhdeksäksi päiväksi Los Angelesiin. 12.8.2013 mennessä minun oltava takaisin Suomessa. Hintaa passille kertyi 2770 euroa, mikä ei kuitenkaan reitin huomioiden ole mielestäni paha hinta. Vaikka markoiksi käännettynä vasta tajuaa summan oikean huikeuden.
Samalla maksoin kolmen kuukauden matkavakuutuksen sekä varasin muutaman ekstra yön wake up-hostellista. On mukava tietää, missä ekan viikon yöt viettää, niin ei tule heti kotia ikävä. Näistä tuli lisälaksua 300euroa. Ihan halpaa hupia WH-vuodelle lähteminen ei ole, mutta vuoden aikana työskennellessä toivottavasti saa tienattua matkarahaa riittävästi. Tämän hetken aikomuksenani on suunnata hedelmä- ja viiniviljelmille poimintatöihin sekä yrittää löytää joku sopiva maatila, missä pääsisi keritsemään lampaita tai hoitamaan hevosia. Nettiä selailen ahkerasti ja etsin mahdollisia paikkoja.
Rinkka on myös etsintälistalla, sain vanhemmilta 30-vuotis lahjaksi option hankkia sopiva rinkka. Varuste.net:stä löytyi sopivaa hintaluokkaa, vaikka olen kuullut pelkästään hyvää suomalaisesta Savotta putkirinkasta. Mutta sopivaa on vain mentävä paikan päälle kokeilemaan. 200euroa ja enemmän olen siihen hommaan varannut, kovaksi menee rahan meno! Mutta rinkkahan oli lahja, eli unohdetaan sen hinnan päivittely. Kilroyn virkailija oli itsekin ollut wh-vuoden Ausseissa ja kertoi hänellä olleen tilillä 1000 euroa ja kädessä paluulippu. Se riitti hyvin maahan pääsyyn.
No nyt kun pulkassa on lennot ja vakuutus, alan miettiä missä haluan käydä vuoden aikana, mitä haluan nähdä ja mitä kokea. Ja pohdin myös miten ja milloin kertoa suunnitelmastani kavereille ja töissä pomoille... Kamojeni sijoituspaikkaa en myöskään ole vielä keksinyt, vanhemmat tosin tarjosivat vanhaa huonettani siihen käyttöön. Ehkä tartun tarjoukseen, sillä varaston vuokra vuodeksi olisi sekin tuhannen euron luokkaa. Se olisi jo turha menoerä! Matkaoppaita ja nettia siis selailemaan, niin edistyy projekti ja nousee kuume! Ihanaa, tuntuu että olen rohkea ja itsenäinen!
Samalla maksoin kolmen kuukauden matkavakuutuksen sekä varasin muutaman ekstra yön wake up-hostellista. On mukava tietää, missä ekan viikon yöt viettää, niin ei tule heti kotia ikävä. Näistä tuli lisälaksua 300euroa. Ihan halpaa hupia WH-vuodelle lähteminen ei ole, mutta vuoden aikana työskennellessä toivottavasti saa tienattua matkarahaa riittävästi. Tämän hetken aikomuksenani on suunnata hedelmä- ja viiniviljelmille poimintatöihin sekä yrittää löytää joku sopiva maatila, missä pääsisi keritsemään lampaita tai hoitamaan hevosia. Nettiä selailen ahkerasti ja etsin mahdollisia paikkoja.
Rinkka on myös etsintälistalla, sain vanhemmilta 30-vuotis lahjaksi option hankkia sopiva rinkka. Varuste.net:stä löytyi sopivaa hintaluokkaa, vaikka olen kuullut pelkästään hyvää suomalaisesta Savotta putkirinkasta. Mutta sopivaa on vain mentävä paikan päälle kokeilemaan. 200euroa ja enemmän olen siihen hommaan varannut, kovaksi menee rahan meno! Mutta rinkkahan oli lahja, eli unohdetaan sen hinnan päivittely. Kilroyn virkailija oli itsekin ollut wh-vuoden Ausseissa ja kertoi hänellä olleen tilillä 1000 euroa ja kädessä paluulippu. Se riitti hyvin maahan pääsyyn.
No nyt kun pulkassa on lennot ja vakuutus, alan miettiä missä haluan käydä vuoden aikana, mitä haluan nähdä ja mitä kokea. Ja pohdin myös miten ja milloin kertoa suunnitelmastani kavereille ja töissä pomoille... Kamojeni sijoituspaikkaa en myöskään ole vielä keksinyt, vanhemmat tosin tarjosivat vanhaa huonettani siihen käyttöön. Ehkä tartun tarjoukseen, sillä varaston vuokra vuodeksi olisi sekin tuhannen euron luokkaa. Se olisi jo turha menoerä! Matkaoppaita ja nettia siis selailemaan, niin edistyy projekti ja nousee kuume! Ihanaa, tuntuu että olen rohkea ja itsenäinen!
torstai 16. helmikuuta 2012
Hullu idea!
Niin, olen siis 30-vuotias nainen ja aikomuksissa lähteä tulevana kesänä Australiaan Working holiday-viisumin turvin kokemaan uutta ja hyppäämään tästä elämästäni hetkeksi syrjään. Pysyttelen blogissani mahdollisimman anonyyminä, koska en ole kertonut suunnitelmistani kuin aivan läheisimmille ihmisille. Syinä salailuun ovat jännitys, epävarmuus ja kaiken keskeneräisyys. En myöskään vielä, tai pahimmassa tapauksessa montaa kuukautta, halua selitellä miksi haluan irtisanoutua vakituisesta työpaikastani ja lähteä epävarmoihin hanttihommiin maailman toiselle puolelle. Jättää Suomeen kundikaverin ja ikääntyvät vanhemmat. Heittäytyä tuulen vietäväksi. Selitykseni seikkailun halu ja sisäinen palo eivät ehkä aukeaisi kaikille.
En varmaan vielä itsekään ihan tajua mihin olen lähdössä. Vanhemilleni kertoessani äitini hoki ensin, että hieno juttu, mene vaan ja ei me voida sinua estää. Nyt tilanne on se, ettei äiti suostu asiasta puhumaan, alkaa kuulemma kaipaus jo, vaikka olen vielä Suomessa. Isä taas kyselee naurussa suin olenko todella lähdössä, ja mistä siellä sitten hankin elantoni? Kundikaveri otti asian hyvin viileästi, todeten, ettemme voi toisiamme kahlita. Taidamme kaikki oll avielä siinä samassa tilassa kysymässä mihin siis olenkaan ryhtymässä? Mutta yksi on varmaa: johonkin unohtumattomaan! Tämän blogin tarkoitus on valaista aikaa ennen matkalle lähtöäni, käydä läpi kaikkia käytännön asioita, mitä pitemmäksi aikaa ulkomaille lähtevälle tulee eteen sekä mahdollisuuksien mukaan jatkua matkakertomuksena päästessäni itse määränpäähän.
Mutta siis, mistä kaikki alkoi? Sain joulun jälkeen päähäni, että voisin tehdä oikeasti jotain räväkkää elämälläni. Täytän 30. Lapsia, lainaa tai eläimiä ei ole. Olen saanut hieman rahaa säästöön. Olen nyt vielä täysin vapaa toimimaan! Keksin kaksi vaihtoehtoa, Sveitsin kellokoulut tai Australian työ-lomailun. Koska olen jo yhden tutkinnon suorittanut, päätin tarttua pidemmälle vievään vaihtoehtoon. Lopulta ratkaisevaa oli myös fakta, että working holiday-viisumin saadakseen voi hakija oll korkeintaan 30-vuotias, tämä vuosi on siis viimeinen mahdollisuuteni lähteä. Vielä 30-täytettyään viisumin voi siis saada, ja oleskella ja työskennellä Ausseissa myös täytettyään 31, mutta jos 31 on mittarissa, on ovi auttamatta kiinni. Siinäpä uusi pökkö pesään lähtöpäätöstä vauhdittamaan! Ensimmäisen kuukauden kyllä emmin todella vahvasti. Mieleni halasi maailmalle, mutta järki pisti jyrkästi vastaan. Miten voisin lähteä yksin tekemään jotain näin jännittävää? Töihin ulkomaille... Ilman tietoa majapaikasta kuin muutamalle ensimmäiselle päivälle, ilman varmuutta töistä, ilman kontakteja, ilman varsinaista maatuntemusta pelkän kielitaidon ja itseluottamuksen kanssa. Näitä luetellessani alan melkein empiä uudelleen! No sen kuukauden pohdittuani päätin yhtenä iltana olevani valmis jättämään turhat kauhukuvat, halusin lähteä, sillä selvä. Kilroyn virkailijan kannutsavat kokemukset omasta vuodestaan maapallon laidalla auttoivat myös ja niinpä maksoin melkein 600euron etukäteismaksun viisumista ja aloituspaketista. Päätös tuli eilen, minulle myönnettiin viisumi. Itse viisumi on Kilroyn kautta haettuna noin 300 euron arvoinen, mutta aloituspaketilla saa kaikkea elämää helpottavaa ohjeistusta paikan päällä kuten apua pankkitilin ja veronumeron saamisessa, sim-kortin, neljän yön hostelli majoituksen, apua työnhakuun, CV:n laatimiseen, nimen vain wh-viisumilla työtähakevien listalle, surffikurssin sekä muuta yleistä apua. Mielestäni fiksu paketti! Huh, matkan todellinen suunnittelu voi siis alkaa.
Koska olen aikomuksissa lähteä vasta kesällä, tuntuu, että aikaa on vielä hyvin. Olen kuitenkin alkanut jo selvitellä käytännön asioita. Kelan piirissä voi pysyä, kunhan ilmoittaa lähtevänsä Australiaan työhön alle vuoden ajaksi. Wh-viisumi oikeuttaa juuri vuoden oleskeluun, joten alle vuoden ilmoitus on oikea. Oikeus Suomen sosiaaliturvaan on tärkeää, jotta saa itselleen matkavakuutuksen kaikkien hienojen ideoiden ja yllättävien käänteiden varalle! Kun yksi asia on hoidettu, tulee jo toinen tilalle. Nyt päässäni pyörii kaksi pääasiaa: minne panen yksiöni sisällön vuoden ajaksi? ja Mitä reittiä haluan palata vuoden päästä Suomeen? Lennot varataan vasta lähempänä lähtöä, mutta asiaa on kiva pyöritellä mielessä jo nyt. Tavaroiden säilytys on puolestaan yksi stressaavimmista ja kalliimmista osista reissua. Ilman tutkintaa vuoden varastointi maksaa helposti tonnin! Yritänkin haalia jotain tarjouksia eri firmoilta. Pohdin myös äitini ideaa veidä kamat vanhaan huoneeseeni heidän luokseen...
En varmaan vielä itsekään ihan tajua mihin olen lähdössä. Vanhemilleni kertoessani äitini hoki ensin, että hieno juttu, mene vaan ja ei me voida sinua estää. Nyt tilanne on se, ettei äiti suostu asiasta puhumaan, alkaa kuulemma kaipaus jo, vaikka olen vielä Suomessa. Isä taas kyselee naurussa suin olenko todella lähdössä, ja mistä siellä sitten hankin elantoni? Kundikaveri otti asian hyvin viileästi, todeten, ettemme voi toisiamme kahlita. Taidamme kaikki oll avielä siinä samassa tilassa kysymässä mihin siis olenkaan ryhtymässä? Mutta yksi on varmaa: johonkin unohtumattomaan! Tämän blogin tarkoitus on valaista aikaa ennen matkalle lähtöäni, käydä läpi kaikkia käytännön asioita, mitä pitemmäksi aikaa ulkomaille lähtevälle tulee eteen sekä mahdollisuuksien mukaan jatkua matkakertomuksena päästessäni itse määränpäähän.
Mutta siis, mistä kaikki alkoi? Sain joulun jälkeen päähäni, että voisin tehdä oikeasti jotain räväkkää elämälläni. Täytän 30. Lapsia, lainaa tai eläimiä ei ole. Olen saanut hieman rahaa säästöön. Olen nyt vielä täysin vapaa toimimaan! Keksin kaksi vaihtoehtoa, Sveitsin kellokoulut tai Australian työ-lomailun. Koska olen jo yhden tutkinnon suorittanut, päätin tarttua pidemmälle vievään vaihtoehtoon. Lopulta ratkaisevaa oli myös fakta, että working holiday-viisumin saadakseen voi hakija oll korkeintaan 30-vuotias, tämä vuosi on siis viimeinen mahdollisuuteni lähteä. Vielä 30-täytettyään viisumin voi siis saada, ja oleskella ja työskennellä Ausseissa myös täytettyään 31, mutta jos 31 on mittarissa, on ovi auttamatta kiinni. Siinäpä uusi pökkö pesään lähtöpäätöstä vauhdittamaan! Ensimmäisen kuukauden kyllä emmin todella vahvasti. Mieleni halasi maailmalle, mutta järki pisti jyrkästi vastaan. Miten voisin lähteä yksin tekemään jotain näin jännittävää? Töihin ulkomaille... Ilman tietoa majapaikasta kuin muutamalle ensimmäiselle päivälle, ilman varmuutta töistä, ilman kontakteja, ilman varsinaista maatuntemusta pelkän kielitaidon ja itseluottamuksen kanssa. Näitä luetellessani alan melkein empiä uudelleen! No sen kuukauden pohdittuani päätin yhtenä iltana olevani valmis jättämään turhat kauhukuvat, halusin lähteä, sillä selvä. Kilroyn virkailijan kannutsavat kokemukset omasta vuodestaan maapallon laidalla auttoivat myös ja niinpä maksoin melkein 600euron etukäteismaksun viisumista ja aloituspaketista. Päätös tuli eilen, minulle myönnettiin viisumi. Itse viisumi on Kilroyn kautta haettuna noin 300 euron arvoinen, mutta aloituspaketilla saa kaikkea elämää helpottavaa ohjeistusta paikan päällä kuten apua pankkitilin ja veronumeron saamisessa, sim-kortin, neljän yön hostelli majoituksen, apua työnhakuun, CV:n laatimiseen, nimen vain wh-viisumilla työtähakevien listalle, surffikurssin sekä muuta yleistä apua. Mielestäni fiksu paketti! Huh, matkan todellinen suunnittelu voi siis alkaa.
Koska olen aikomuksissa lähteä vasta kesällä, tuntuu, että aikaa on vielä hyvin. Olen kuitenkin alkanut jo selvitellä käytännön asioita. Kelan piirissä voi pysyä, kunhan ilmoittaa lähtevänsä Australiaan työhön alle vuoden ajaksi. Wh-viisumi oikeuttaa juuri vuoden oleskeluun, joten alle vuoden ilmoitus on oikea. Oikeus Suomen sosiaaliturvaan on tärkeää, jotta saa itselleen matkavakuutuksen kaikkien hienojen ideoiden ja yllättävien käänteiden varalle! Kun yksi asia on hoidettu, tulee jo toinen tilalle. Nyt päässäni pyörii kaksi pääasiaa: minne panen yksiöni sisällön vuoden ajaksi? ja Mitä reittiä haluan palata vuoden päästä Suomeen? Lennot varataan vasta lähempänä lähtöä, mutta asiaa on kiva pyöritellä mielessä jo nyt. Tavaroiden säilytys on puolestaan yksi stressaavimmista ja kalliimmista osista reissua. Ilman tutkintaa vuoden varastointi maksaa helposti tonnin! Yritänkin haalia jotain tarjouksia eri firmoilta. Pohdin myös äitini ideaa veidä kamat vanhaan huoneeseeni heidän luokseen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)