Saatuani nyt kerrottua läheisilleni tästä matkasta, ja viimeisestäkin paljastuksesta on aikaa noin kuukausi, olen alkanut kuulla ihmisten suusta ihailua rohkeudesta lähteä niin kauas niin pitkäksi aikaa niin teitymättömänä tulevasta. Viimeksi vuosia nuoremmat serkkuni ihastelivat yhdestä suusta, miten on hienoa, että uskallan tehdä jotain tällaista. "Ei me vaan uskallettais." Olen aina yhtä hämilläni tämän kuullessani. Kiitän toki, en muuta osaa. Ja mietin, ettei tässä ole kyse rohkeudesta tai muutenkaan näyttämisestä vaan kokeilunhalusta pikemminkin ja pohjimmiltaan omimmasta tavasta elää. Vähintään kerran vuodessa minulle tulee himo lähteä matkalle. Yleensä matka on lyhyt, lomailu, irtiotto arjesta. Parhaimmillaan, muutaman vuoden välein, matka on pidempi ja haastavampi. Ja sitten kerran viidessä vuodessa irrotan itseni kuin rikkaruohon ja siirrän jonnekin kauas, oikeasti pitkäksi ajaksi, mieluiten vuodeksi. Rakastan tätä jännitystä, sitä tunnetta, että todella voin, uskallan ja haluan lähteä yksin, kauas ja pitkäksi aikaa. Tässä on kyse palavasta halusta, korventavasta kaukokaipuusta, suuresta tarpeesta. Ja jos sitä ei ole (tarvetta, halua...), ei mielestäni ole mitenkään pakko lähteä repimään mihinkään. Jättää sen vaan niille, jotka tämän vuoksi elävät, siinä ei ole muuta hienoa kuin tunne, minkä matkaaja reissustaan saa. Jos sen sijaan lähtisi vain kiduttamaan itseään maan ääriin kokemaan jotain hienoa muiden ihasteltavaksi, järjestäisi itselleen tarpeettoman maanjäristyksen.
Viimeksi meinasin vakaasti jättää suunnittelun sikseen ja jättää loput katsottavaksi perille. En valehdellut siinä vaiheessa, mutta muutin mieleni hyvinkin äkkiä! Äitini alkoi nimittäin tenttailla minulta jotain mitättömiä pankkitilien käyttöoikeuksia, turhien tilien poistamista verkkopankistani varmuuden vuoksi ja muitakin käytännön asioita. Huomasin hermostuvani näistäkin kysymyksistä juuri sen takia, etten tuntenut olevani lainkaan valmis lähtöön olemassa olevilla tiedoilla. Niinpä suunnittelu jatkuu, sittenkin! Sain työkaverilta lainaksi matkaoppaan ja olen taas löytänyt monia hyviä nettisivuja tutkittaviksi. Google ja oikeat hakusanat ovat paras lähde mielenkiintoisimpaan tietoon. Enkä lähde enää listaamaan löydöksiä, sillä netti on tietoa täynnä. Se vaan, että kyllä, loppuun asti varmasti suunnittelen ja hyvässä ja pahassa hermoilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti