Tajusin tossa toisessa blogissa saamani kommentin jälkeen, miten ri tavalla tosiaan kirjoitan tänne. Yritänkin siis jatkaa tätäkin blogia mahdollisuuksien mukaan.
Eka kuukausi on nyt kulunut ja silti välillä tuntuu, että minut pitää kasassa parhaiten tieto siitä, että tämä on väliaikaista. Kymmenen kuukautta enää Australiaa ja sen jälkeen kuukauden paluu. Ennenkin eka puoli vuotta on mennyt hermoillessa ja lohtuunsa syödessä, koti-ikävääkin kai jossain määrin. Tuntuu, että kaikki tässä maassa avautuu väärään suuntaan, sammuu ja syttyy väärään suuntaan, liukuportaat on väärällä puolella ja ihmiset kadulla kävelee väärää puolta. Vasemman puolinen liikenne ei siis rajoitu vain autoihin! Mutta ystävällisiä nämä ovat ja valmiita auttamaan. Odottaessani bussia kaksi rouvaa tuli minua neuvomaan ja tiedustelemaan mihin olen menossa, ja mistä olen tulossa... Tätä aitoa lämpöä kannattaa lähteä hakemaan kauas isosta kaupungista ja siihen muunmuassa HelpX on toimiva tapa. Kannattaa vain ottaa selvää kulkuyhteyksistä isäntäperheen luo. Täällä kaikilla tuntuu olevan auto eikä bussit kulje haja-asutusalueilla kuin parhaassa tapauksessa muutaman kerran päivässä. Viimeisessä kaupungissa, jossa kävin, Lakes Entrancessä, kaupungin turisti-infoonkaan ei ollut jalkakäytävää vaan talsin sinne nurmikon ja puskien poikki.
Jostain kumman syystä minua vaivaa myös outo tunne, etten oikeasti tiedä missä olen. Joka aamu muistutan itselleni olevani AUSTRALIASSA. Silti maisemaa katsellessani voisin olla Ranskassa tai kieltä kuunnellessani Amerikassa. Osa kulttuurishokkia tämäkin, odotan innolla milloin pääsen siitä eroon. Ehkä ilman lämmetessä tulee tunne, että olen jossain kaukana Euroopasta! Voi olla ilo ja suru levittää aurinkorasvaa jouluaattona...
Sitten hieman tästä pitkien matkojen matkustamisesta. Yödösä Sydneystä Melbourneen oli aivan täynnä maanantai-illan lähdöllä. Dösässä nukkuminen kun on mitä on, olen harkinnut taittavani seuraavat yhteydet päivälinjoilla. Menen vaikka puoleen väliin ja yövyn jossain hauskassa pikkukaupungissa. Greyhound- bussipassi ei myöskään ole vielä osoittanut ylivertaisuuttaan kuin siinä, että matkat on nyt maksettu eikä niistä tarvitse budjetissa huolehtia. Heidän verkostonsa ei kuitenkaan ole niin kattava kuin mainostetaan (luultavasti haluat nähdä muutakin kuin isoja teitä) eikä aina niin halpakaan. S-M välin olisi saanut toiselta yhtiöltä 70dollarilla, kun Greyhound laskutti 100d. Bussi oli tasan sama coad share- yhteistyön takia. Koska ostin itse niin ison kilometrimäärän passin, olen onnellinen, että kilsoja voi käyttää myös retkiin, muuten voisin jäädä passia käyttämättä...
Koin myös jännän jutun varatessani hostellia Melbourneen. Hostelwolrdin kautta viisi yötä olisi maksanut 180dollaria, hostellin omilta sivuilta 160dollaria ja hostelliin soittaessanI heillä olikin voimassa tarjous viisi yötä neljän hinnalla! Nyt maksaniin vain 128dollaria ekoista öistä. Tosin luottokortti oli oltava varausta tehdessä ja Retkeilymajarjestön jäsenkortti. Sen hankin jo Suomesta, tuntuu että tuli halvemmaksi niin.
No worries se olis sitten vaan jatkettava eteenpäin. Koetan tosiaan nyt päivittää tätäkin blogia, toivottavasti vanhat lukijat löydätte takaisin mukaan ja uudet tervetuloa! Toivomuksiakin saa esittää:) Niin ja ilmainen netti ja wlan täällä on tarjolla kirjastoissa, jos McDonaldsien ja useiden kahviloiden wlan ei toimisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti