Aaaa, huomaan unohtaneeni katsoa itse täällä kertomiani Australia-aiheisia ohjelmia kuten tuon Jamie Oliver Australiassa viime sunnuntailta. Pöh! Mutta onneksi taas on sunnuntai ja Remontoijissa on vielä runsaasti jaksoja jäljellä. Nukuin pitkään, paistoin banaanipannareita ja istun nyt sängylläni tv:tä tapittamassa. Kirjoitin torstaina jo postauksen tänne, mutta tekstin postattuani halusin poistaa yhden aiemman luonnoksen, mutta poistinkin tuoreen tekstini. Ehkä se oli kohtaloa, sillä torstaina mieleni oli hyvin synkkä ja näin viikon viimeisenä päivänä ollaan jo menossa ylöspäin.
Työttömän arki ei ole helppoa, ja vasta alan herätä siihen ettei työllistyminen todella käy helposti! Luulin, että korkeakoulututkinto, useamman kielen taito ja muutaman vuoden kokemus valtionhallinnosta auttaisi, takaisi edes paikan vanhassa firmassa, mutta ei näytä hyvältä. Kaksi kuukautta on jo kulunut eikä yhtään haastattelukutsua edes ole tullut. UM:n piti ilmoittaa lokakuun puolessa välissä ketkä pääsevät kolmivaiheisen valintaprosessin ekaan osaan, haastatteluihin. Ei ole kuulunut pihaustakaan. Kelaan hakiessani uskon hyvin, että hakijoita kolmeen avoimeen paikkaan on useita satoja, tuhansiakin? Mutta jos edes haastatteluun pääsisi nappaamaan paikan kulmasta kiinni... Ei hyvältä näytä. En ole lähtenyt sille linjalle, että hakisin summassa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin vaan haluan hakea töihin, joissa uskoisin oikeasti viihtyväni. Se merkitsee, että hakemuksia lähtee viikossa ehkä yksi, kaksi maksimissaan. Ja avoimia laitan saman verran, aina kun keksin jonkun kiinnostavan firman.
Koska vastauksia ei ole alkanut tippua ovat seinät kotona alkaneet kaatua päälle. Voinko minä todella olla kohta yksi heistä, jotka ovat koulutettuja ja silti työttömiä vuodesta toiseen? Hyvinkin, selvästi. Silti työttömän arjessa on myös se vapaus, stressittömyys työstä ja stressi ainoastaan omista tavoitteista. Herään joka arkiaamu kahdeksalta vain säilyttääkseni rytmin, käyn kävelyllä ja syön sitten aamupalan. Molli avautuu heti Hesarin jälkeen. Loppupäivä on vapaana ideoille ja itsen toteutukselle. Lähdin Australiaan tuulettumaan, nyt olisi paikka löytää sama vire tässä arjessa, rentous ja nautinto siitä, että kerrankin on aikaa eikä kukaan painosta mihinkään. Paitsi minä itse, ja ehkä hieman yhteiskunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti