Suomessa, himassa

Olen nyt viikon ollut kotona. Viikko ei ole vuodesta pitkä aika ja silti tuntuu hyvin helpolta olla taas täällä, kotona. Ekana aamuna petasin sänkyä hymy huulilla, tänään matkustin ratikassakin hymyllen. Tunnen todella olevani kotona. En ole ehtinyt nähdä kuin pari kaveria tämän viikon aikana, mutta muistan jo millaista elämäni olikaan. Hieman erakkomaista. Kaupungilla olen tehnyt havaintoja ihmisistä ja asioista peilaten niitä kokemuksiini. Totesin muunmuassa, että ruoka on halvempaa, ihmiset hyvännäköisiä, sosiaaliset tilanteet kovin egoistisia ja ilma puhtaampaa. Menojalka alkoi vipattaa keskiviikon tienoilla ja olisi ollut päästävä Raumalle. En tarkkaan tiedä, miksi juuri sinne, mutta muistan kerran sinne elämääni paenneeni. Ja se on sitä paitsi sopivan bussimatkan päässä ja sopivan erilainen, kuin matkustaisi Sydneystä Yambaan.

Vasta palattuani  Suomeen myös tajusin, ettei seurustelusuhteen loppumisesta voi alkaa parantua kuin siellä, missä on yhteiset muistot. Ekana yksinäisenä perjantaina istun tuolissani tv:n edessä ja mietin, miten olisin nyt sohvan uumenissa, jonkun seurassa, jos ei olisi käynyt kuten kävi. Vaikka onneksi kävi, kuten kävi.

Seuraavaa matkaa tuskin uskaltaa alkaa suunnitella ennen säännöllisen palkan ilmestymistä tililleni, se metsästys onkin aloitettava seuraavaksi. Seinälleni ripustin Lidlistä viidellä eurolla hankkimani maailman kartan, josta voin ruksia seuraavia kohteita kerratessani maantietoa. Pohdin myös tämän blogin tulevaisuutta. Kiinnostaako ketään seurata elämääni Helsingissä nyt, kun jännin reissu on risteily Tukholmaan (yksi on tiedossa jo ensi viikolla vanhempieni kanssa)..? Täällä voin kuitenkin avautua tietäen, ettei ruutujen takana ole toivottavasti yhtään minut henkilökohtaisesti tuntevaa ihmistä, joten jatkan, katsotaan kiinnostaako ketään. 

-anteeksi, on niistettävä väliin, sain koneesta jonkun sitkeän flunssan-

Ja sitten koisimaan. On se helppoa, kun Suomi on yksi aikavyöhyke ja myslissä lukee "suomalaista", vaikkei papaya tai banaani täällä kasvakaan.

Verotus ja matkan loppu!

Hei uudesta maasta, Uudesta-Seelannista! Viikko sitten Australia jäi taa ja lensin tänne kylmään länsinaapuriin. On ikävä paitsi Aussien ilmanlämpöä myös ihmisten no worries-asennetta! Nauttikoot siitä ken pystyy! Ausseissa asuvista tuli myös mieleen tää ajankohtainen verovuoden loppu ja veroilmoitusasiat. Mä päätin suosiolla mennä taxback-toimiston tiskiin ja antaa heidän hoitaa asian. Aika kovan hinnan palvelusta kyllä maksan, melkein 120dollaria sulaa palvelumaksuihin ja kun palautuksen pyytää Suomen pankkitililleen saa maksaa vielä 50dollaria ylimääräistä. Mutta menköön, omilleni silti jään ja todella saan ne rahat jossain vaiheessa! Ja siis ihan kaikki maksamani verot palautetaan, sillä olen oleskellut maassa yli kuusi kuukautta. Jes! Veroviraston herran pelottelut veronpalaitusten turhasta odottelusta oli siis pötyä. En tiedä sitten auttaisivatko he lomakkeiden täytössä, kun noin negatiivisia palautusten suhteen ovat.

Hieman haikeaa oli kyllä jättää ihana Australia taa... Jo nyt, vasta viikon toisessa maassa lomailun jälkeen alan jo unohtaa vuoden seikkailuni.  Siis niin, että muistan vain mitä olen puuhaillut tällä viikon matkalla. Pää ja mieli on julmia! Joskus unohdus on helpotus, mutta ei ihan näin äkkiä saa iskeä "kuin ei missään olis ollutkasn" fiilis. Tosin vuoden tulee kyllä muistamaan pitkään aina kun puhutaan jostain mitä tapahtui 08/2012 ka 07/2013 välillä ja hetken mietittyään tajuaa olleensa pois maasta koko kyseisen ajan. Se on makee fiilis. Ja kaikki kyllä palas kuvia selatessa, paljonkohan maksais teettää sellainen sidottu valokuvakirja vuoden otoksista? Pitää tsekata. Sellaisen kanssa olis helpoin kertoa kavereille ja sukulaisille seikkailuista.

Nyt taidan painaa päätä tyynyyn ja yrittää nukkua orastavan flunssan veks, et pystyy sit oikaisemaan Waikiki beachille ilman nestuukkipakettia.

Sinne putosin, pois en halua

Itärannikon kiertämistä ei siis todella kannata lopettaa Cairnsiin, vaikka se mukava kaupunki onkin vaan hivuttautua vielä tunnin ylemmäs keskelle sademetsää ja rikkaiden huviloita. Moni tuntuu työllistyvän täällä ravintoloissa tarjoilijoina tai resorteissa siivoojina, ja rannalla timantit riisutaan ja kaikista tulee tasaväkisiä letkeästä ilmapiiristä nauttijoita. Jos oli Byron vibe, on PD:ssä myös omansa, hyvä viba!

Tropiikissa :)

Vitsi fiilikset heittelee päivästä riippuen! Välillä odotan todella kotiin paluuta, etenkin nyt kun olen todella päässyt kotimatkan suunnittelun makuun. Olen varannut majoituksia Uudessa-Seelannissa, Hawaiilla, Los Angelesissä sekä San Franciscossa, enää puuttuu Losi Frisco välin lento. Jännää!! Mutta sit tämän hössötyksen jälkeen tajusin, että alle kuukauden jälkeen lähden oikeasti pois Australiasta, josta on tullut jonkinlainen luottomaa kuluneen vuoden aikana ja kahdessa kuukaudessa tämä hulvaton ja huoleton reppureissaajan elämäntapa on jätettävä taakse. Ehkä se ei olekaan niin järkkyä elää pakaasista? Mut ei, kyl kotiin on mun aika palata. Pitää vaan muistaa tän kokemuksen myötä, että kaikki on oikeasti mahdollista ja vain itsestä kiinni. Jos siis haluaa vaihtaa elämän tyyliään tai saada jotain vipinää on vain keksittävä mikähän sitä kiinnostaisi ja ryhdyttävä pyrkimään siihen!

Viime kuukuausi on ollut erityisen pois tieltä, täältä tullaan. Olen kokeillut laitesukellusta, laskuvarjohyppyä ja reissannut ilman varsinaista päämäärää yksin. Mikään näistä ei ole backpackerille isoja juttuja, mutta kun ajattelen tehneeni ne itse, itsenäisesti ja päättäväisesti, ovat ne minulle merkittäviä juttuja. Laskuvarjolla halusin hypätä jo 15-vuotiaana, nyt vihdoin pohdin jopa lupakirjan hankintaa! Sukellusta olen vain miettinyt, voipa senkin ruksata kokeilluksi. Siitä ei lähiaikoina ole tulossa harrastus niin paljon vedenpaine otti korviini. Yksin määrättömästi matkustaminen on puolestaan vain koettava, jotta siitä tulee juuri niin helppoa ja hauskaa kuin se on! Omia henkisiä rajojani tässä kai teille pohdin...

Tällä hetkellä köllin Port Douglasissa Dougies Back Packersissä. Tarjoavat ilmaisen kuljetuksen Cairnsistä/Cairnsiin ja viikko maksaa 140d, ja nettikin viikoksi 15d! Luulen, että kun huomenna saan lähdettyä tarkastamaan itse kylää luulen jälleen pudonneeni paratiisiin! Toivon ainakin niin! Laskin, että olen nähnyt 56 paikkaa Australiassa tähän mennessä! Hengähdys on siis paikallaan. Puolentoista viikon päästä lennän sitten Sydneyyn odottamaan lopullista maasta lähtöä, vaikka on sinnekin muutakin kuin odotusta tiedossa. Aion vihdoin kävellä siellä mihin en turistina aiemmin ehtinyt! Muutaman päivän reissu Canberraan on myös listalla, kylmään olen siis matkalla joten pitää varatoida tätä hempeää tropiikin talvea luihin ja ytimiin, nyt on nimittäin juuri oikea hetki vierailla pohjois Queenslandissä. Monet hostellitkin näyttävät punaista, sillä tänne tulvii väkeä etelästä. En ihmettele yhtään...

Party island Fraser island

Näkyikö edellinen itärannikkoa käsittelevä teksti ihan ok? Kommentoittehan, jos ei, sen fontti oli jokin normaalista poikkeava.

Sitten asiaan, kuinka moni teistä lähtisi telttailemaan maailman perintölistalle rankatulle hiekkasaarelle hirveiden viinapattereiden kanssa? Jos mä on ainut, joka annan jonkinlaisen soraäänen tässä kohtaa niin taitaa kaikki mennä niinkuin todellisuudessa. Varatessani Fraser-matkaani en siis todellakaan tiennyt, että matkanjärjestäjä kehoittaa kaikkia, jotka ei aja juomaan autossa niin paljon kuin kerkeää ja suuntaamaan pullokaupan ilmaiseen shuttleen heti autonvuokruspapereiden ollessa kunnossa. No mulla kävi tuuri, sillä ryhmässämme oli 17kimmaa ja yksi kundi ja meno säilyi viileässä ja välillä tihkuisessa säässä hyvin hillittynä. Itärannikon meininkiä tää biletys?! Halleluja!

Bookkasin reissun Wicked travelissä ja tein retken Palace adventuresin huostassa. Toi on kai mainostettu melko rauhallisena ja hyviä palautteita saaneena yhtiönä, todelliset bilehileet menee saarelle Dingon kanssa. Jos valitset Palacen, älä säikähdä heidän 70-luvun tyylistä hostellia Hervey Bayssä, jossa yhdessä unitissa on yksi lusikka ja 15veistä ja sängyn peitteet vanhojen fläkkien peitossa... Heidän retkensä on ihan ok... Ja huom, olen mä huomannut, että olen alkanut arvostaa mukavuutta, siisteyttä ja asiallisuutta ihan eritavalla kuin ennen! Ekana iltana jopa kirjoitin päiväkirjaan "Mitä helvettiä taas tulin tällaiselle retkelle, pidänhän enemmän merestä ja kaupungeista, mutta luontoa on jo tullut nähtyä ihan tarpeeksi". Haha, hyvä kokemus se kuitenkin oli näin jälkikäteen katsottuna!

Saaressa on siis idea ajella ympäri välillä ketterää ajotaitoa vaativia hiekkateitä ja katsella kieltämättä upeita ja ainutlaatuisia nähtävyyksiä kuten kristallin kirkkaita järviä, jokia ja puroja, hätistellä tai kuvata dingoja, syödä aamupalaa tyhjällä rannalla, taapertaa ympäri paljasjaloin tai lipsukkaissa... Jopa minä hylkäsin kovat kenkäni ja tallustin pari päivää flipflopeissani. Ja hiekka, jota on sitten ihan joka puolella, on todella silkkistä ja hienoa, ihanaa iholla - vaarallista kamerassa, omani jätin suosiolla mantereelle säilöön. 

Illalla sitten jokainen valmisteli omat muonansa ostamistaan eväistä (näin Palacella) ja istuttiin telttakatoksen alla pelaamassa korttia ja juomapelejä. 

Saarella on kiistatta vau-kohteita ja niiden välissä paljon samanlaista metsää kuin Australiassa yleensä. Paras anti mulle oli kai se ajelu, kun päästeltiin kuuttakymppiä suoralla rannalla ja möngittiin kymppiä saaren keskellä olevilla upottavilla hiekkateillä. Ja Lake McKenseyssä kävin uimassa! Kerrankin oli etua olla suomalainen, kun viileähköön veteen pulahtaminen ei tuottanut sen enempää tuskaa. Montakohan kertaa olen täällä olleessani käynyt uimassa? En montaa, koko vuoden aikana siis. Hmm, pitänee yrittää pulahtaa niihin Cairnsin kuuluisiin laguuneihin.

Ja sitten, kun matkaatte itärannikkoa ylös tai alas niin poiketkaahan ihmeessä pariksi yöksi Agnes Wateriin ja Town 1770:n, nää on ihan pikkuruisia kyliä, mutta fiilis ja maisemat on pysähdyksen arvoisia! Southern Cross-backpackersissä saatte vielä ilmaisen netin, mukavan sängyn ja kuljetuksen kaupunkiin. Suosittelen!

Ylös Itärannikkoa

Jaa-a, taas on kulunut sallittua kauemmin viimeisestä päivityksestä ja olen kolunnut tässä Byron Bayn jälkeen kolme uutta kaupunkia: Surfers Paradisen, Brisbanen ja Noosan, matkalla Noosaan pysähdyin myös Australia Zoossa. Ennakkoon tiesin, että kaikki kehuivat Noosaa ja haukkuivat Brisbanea ja Surfersiä. Paikoissa käytyäni tiedän taas, ettei muiden mielipiteisiin ole sokea luottaminen! Rakastin hulvatonta ja absurdia Surfers Paradisea ja avointa ja mielenkiintoista Brisbneä, mutta pieni ja rauhallinen Noosa on ainoastaan mielettömän upean rantaviivan äärellä. Itse kaupunki on minun makuuni kuolettavan tylsä. Se on hyvä paikka rauhaa hakeville, mä hypin täällä seinille ja joka päivä suunnittelen tulevia matkoja ja teen listaa mihin aion vielä mennä! Olen joka kaupungissa yöpynyt YHA-hostelleissa ja vaikka joku voisi sitä haukkua tylsäksi valinaksi, olen ollut majapaikkoihin erittäin tyytyväinen.

Australia Zoo ansaitsee kunniamaininnan Itärannikon kierroksellani. Pääsylippu maksaa melkoiset 57dollaria hostellikorttia näyttämällä (tai 540kilometriä Greyhound passiltasi), mutta muuttaa käsityksesi eläintarhoista varmasti! Puisto on sisustettu rehevästi palmuilla ja tunnelma on todella lämmin, eläimiä ei ole liiaksi, mutta jokaisella on siistit tilat ja ennen kaikkea tilaa... Pääpaino on Irwinin rakastamissa krokotiileissa, joita on kerrankin jännä katsella katselutasanteilta ylhäältä päin eikä vain akvaarion lasin läpi kuten yleensä on tapana. Samaan hintaan pääset myös silittämään koalaa, kävelemään kahden eri kengurulauman keskelle, seuraamaan upeaa keskipäivän showta... Minä suosittelen käyntiä lämpimästi. Kerrankin meitä reppumatkalaisia on myös ajateltu ja Greyhound ajaa aamulla Brisbnesta puistoon, missä on isot, 15dollarin kolikkoa vaativat säilytyslokerot, joihin voit jättää koko komean pakaasisi päiväksi ja hypätä iltapäivällä takaisin dösään suuntana Noosa. Myös paikallisyhteys löytyy, sitä en vain itse ole kokeillut.

Henkisellä puolella matkailun rasittavuus on vihdoin hellittänyt enkä tiedä tällä hetkellä tarkkaa jäljellä olevien päivien lukumäärää. Oli siis oikea ratkaisu jättää HelpX ainakin hetkeksi ja alkaa kuluttaa ylitöillä ansaittuja rahoja rentoon matkailuun. Olen luonteeltani rahatarkkatyyppi ja ostan kuudella dollarilla puolikkaan grillatun kanan ja syön siitä kahden päivän aikana neljä ateriaa, mutta ehdin tuossa myös iskeä tiskiin 700dollaria, joilla lunastin paikat Fraser Islandille sekä Whitsundaysille vieville retkille. Jossain on jopa kiva säästää, ja tietyissä asioissa vaan on paras maksaa. Ja ruoasta puheen ollen vasta nyt raaskin "investoida" muovisiin merisuola ja mustapippuri myllyihin sekä hyvään oliiviöljyyn. Aterioideni, niiden vaatimattomien arvo nousi samantien tähdellä tai parilla, ja kuinka helposti! Vinkkinä muillekin, jotka ei niin rakasta kokkaamista ruuhkaisissa keittiöissä.

Mikäli puhut ruotsia, sen harjoittaminen itärannikolla on helpompaa kuin missään! Ja minulta on nyt niin useasti kysytty missä kaikki suomalaiset ovat että nyt kaikki asiaa pohtivat, viisumihakemus vetämään!

Tämän kirjoittamisen jälkeen ehdin jo käydä Hervey Bayssä, Fraser Islandilla ja nyt hengaan ekaa iltaa Agnes Waterin Southern Cross hostellissa. Pitää näistä tehdä päivitys pikapuolin.

Aamukampa

Tammikuussa aloin laskea päiviä kotiinpaluuseen. Ennen sitä en uskaltanut laskea kuin kuukausia, vuoden vaihteesta sitten päiviä. Nyt kammassa on piikkejä enää 67! Ihanaa, ihanaa. Eilen illalla uskalsin jo alkaa katsella kotimatkan kohteita. Mihin matkustaisin Uuden Seelannin talvessa? Missä yöpyisin Havaijilla? Millä matkustaisin Losista Friscoon??? Jännää, mutta ennen näitä on vielä jaksettava keskittyä itärannikkoon ja välttää aussiväsymys.

Huomenna jatkan kahdeksanneata HelpX-perheestä Byron Bayn letkeään tunnelmaan. Joku siinä paikassa on, etten voi vain hypätä dösään ja jatkaa Surfers Paradiseen... Moni sanoo, ettei Byronista lähde tyhjin mielin ja varmasti joku jää ihmettelemäänkin, mikä paikassa niin viehättää. Mä edustan koukkuun jääneitä! Byron Bayssä tai tarkemmin parikyt minuuttia sisämaahan itse kaupungista lähellä Mullumbimbyn kylää olen asustellut viimeiset kolme viikkoa enkä haluaisi millään lähteä jatkamaan matkaa! HelpX-perheeni sai mut ensin luomaan lantaa niin, että tuskin pääsin sängystä ylös aamuisin (toki osansa ruumiilliseen työhön tottumattomuudella)  ja pisti seuraavaksi kylmiltään maalaamaan kotinsa keskeisimmän tilan, keittiön, seinät. Siitä vaan, osaat varmaan maalata. Olethan maalannut aikaisemmin? Työpäivän jälkeen urakka on kuitenkin palkittu maailman parhaalla ruoalla, rennolla seuralla ja tuolla kuuluisalla Byron vibella. Ota olut, tai lasi viiniä. Ehkä sauhut? Relax darling, let's eat some cheese before dinner. Kaikesta tästä luksuksesta toki päästän irti lähtiessäni taas tien päälle, mutta ennen sitä Australian rennoimpaan paikkaan chillaamaan. Onko kellään mielipiteitä Byronista?