Jos! Jos!!

Jos mulla olis toisen vuoden viisumi taskussa, leikin aina välillä ajatuksella, että vielä olisi viisi kuukautta palata lämpöön. Aamulenkillä pohdin, että nyt lentäisin Sydneyyn Singaporen kautta ja paluulippuun ottaisin Samoan ja parin Kanadan kaupunkia. Aijai, ei tästä haikailusta taida enää eroon päästä! Matkaan olisi lähdettävä ennen maaliskuuta, koska sillon täytän 32. Jotenkin olen iloinen, ettei viisumia ole, mutta haikeus painaa aina vaan. Olen myös pohtinut, että olisi mentävä Kilroyhin kiittämään ihanaa asioitani hoitanutta virkailijaa ja samalla kysäistävä mitä vaihtoehtoja itsensä toteuttamiselle olis tässä iässäni tarjolla. Kesyttäjää tai kotiin kahlitsijaa kun ei ole ollut näköpiirissä. Eikä varmaan sekään kotona loputtomasti pitelis... Mutta mikä parasta, tätä ikävää voi helpottaa tv:n kautta, sillä Australia tuntuu olevan nyt aika hot-paikka. Jamie Oliver on Ausseissa sunnuntaina 13.10. Subilla kello 17, Jim näyttää Matser cheff Australiaa arkipäivisin 17.35 ja Avalta tuli ainakin vielä viime sunnuntaina aamupäivän ajan Remontoijat-sarja. Ah, mikä juttu tää on?! Mulla ei siis todella pitänyt olla ikävä sinne!! No osansa ehkä teki viikonloppuna pitämäni paluujuhlat, joissa siis näytin kuvia ja tarjosin tekemääni Triffleä ja muna-majoneesi-leipiä, juomana punaista ja valkoista goonia... Tarjottimella oli muistoja monessa muodossa, muutamia kuviakin täällä olen ikävissäni julkaissut.

Mutta mitä lomakkeita olis täytettävä, kun matkaan haluu?

Vastauksena viimeiseen kommenttiin, jossa pyydettiin neuvoja mitä lippuja ja lappuja ennen lähtöä olisi täyteltävä, pohdin tässä hetken mitä kaikkea duunasin ennen omaa lähtöäni. Viisumin siis hain Kilroyn kautta, se oli helppoa ja pakettiin kuului kaikkea alkuun auttavaa kuten surffikurssi ja muutama hostelliyö. Heidän toimistoonsa tai nettiin siis, niin saa sen tärkeimmän hoitoon! Australian lähetystöjen sivuilta hakemuksen saa myös täytettyä kuulemma hyvin helposti, siihen en nyt vaan sattuneesta syystä osaa itse ottaa paremmin kantaa. Kelaan on ilmoitettava pitempi ulkomailla oleskelu eli pidempi kuin perus lomamatka, muistakaa kuitenkin ilmoittaa alle vuoden aika!!! Ei siis 1.1.2014-1.1.2015 vaan 1.1.2014-31.12.2014 niin positiivinen päätös ihan läpihuuto-juttu. Tuohon antavat yleensä vielä kuukauden muuttoaikaa eli kotiin kyllä ehtii, vaikka haluaisi hieman kiertää maailmaa viisumin päätyttyä. Matkan syyksi voi hyvin laittaa working holiday, sillä Australiassa saa lomailla ja työskennellä alle vuoden ja säilyy vielä Suomen sosiaaliturvassa. Jos et ilmoita lähtöäsi, saattaa sairastellessa tulla turhia kapuloita rattaisiin eikä lekrukäyntejä korvata ennen kuin ulkomailla oleskelun syy on selvitetty. Oikea lomake on Y39 tai Ilmoitus väliaikaisesta oleskelusta ulkomailla.

Nämä tehtyäni vaan googlailin kohteita ja liityin HelpX-sivustolle vapaaehtoisduuniin paikallisiin perheisiin päästäkseni. Bussipassin ostin Greyhoundille jo Suomesta, mutten ollut siihen hirveän tyytyväinen enää paikan päällä eli sen jättäisin nyt ottamatta. Kansainvälisen-ajokortin hankin (30egee), jota en loppujen lopuksi tarvinnut. Turhake ellet todella aio ajella paljon tai ostaa autoa! Kansainvälisestä hostellikortista, siellä YHA-hostellien jäsenkortista sen sijaan oli hyötyä. Alennus on 2-4dollaria per hostelliyö, ja kortin hinta Suomesta hankittuna puolet halvempi (17e/vuosi). Hostellit on myös todella siistejä ja kivoja, kortin hankkiminen siis kannattaa! Loput järjestelyt on sitten todella paljon kiinni kunkin omista kiinnostuksista, sillä enempää pakollisia hankintoja ei mielestäni ole. Rohkeutta vaan ja google auki, niin moni siellä on ollut, että tietoa löytyy jopa liikaakin. Tsemppii! :)

Missing you...

My fat koalas <3

Leivoin iltapäivän bileisiin :)

Aina vaan mielessä :)

Arvatkaas eilisen kohokohta? Väritin netistä tulostamiani Australian lippuja ja katselin, tai kuuntelin pikemminkin nauhoittamaani Aussi Master Cheffiä! Voi ah, sitä aksenttia on ihana kuulla! Ja vinkkinä, jos aiotte pitää Aussibileet kotiin päästyänne, ostakaa rekvisiittaa ennen kotikoneeseen nousua, Suomesta sitä ei löydy. Minut pelasti täydelliseltä askartelu paskartelu helvetiltä ilmapallokeskuksen Englannin-lippu pallo, johon liimaan ne viisi tähteä tarroina ja pöytään laitan keltaiset ja vihreät lautaset ja servetit. Loput, ne pienet yksityikohdat väsäilen sit itte. Kuten eilen tein... Olen myös tulostanut Australian karttoja, joihin piirrän matkareittini ja pysähdyspaikkani, pysyvät vieraat kartalla kuviakin katsoessaan. Niistä kuudesta tuhannesta valokuvasta sain kans vihdoin blokattua 570, jotka näytän noin tunnin mittaisena esityksenä. Power pointtiin kone ei toki taipunut, vaan hävitti asetukset ja lopulta kuvatkin väsäämästäni esityksestä, onneksi tavallinen kuvien katseluohjelma pelittää! Menussa seisoo tonnikalawrapit, muna-kolmioleivät, salaattia sekä kahvin kanssa Triffle. Tekis mieli sanoa The Triffle, en nimittäin ole ikinä moista kakun ja jälkiruoan välimuotoa vääntänyt, mutta lauantaiksi kokeilen onneani. Siihenkään tarvittavaa valmishyytelöä ei muuten maastamme löytynyt, pallon toisella puolella kun monet taitaa käyttää Aeroplane jellyä. Onneksi ostin pari pussia vastaavaa kamaa Virossa käydessäni. Ja juomaksihan on toki goonia, ei sovi Australian hanaviiniä unohtaa.

Muuten tämä paluusta kulunut aika on mennyt siivillä. Maanantaina on aina maanantai-fiilis, vaikken töissä olekaan ja perjantaina aina hogaa pohtivansa mihin se viikko taas katosi. Selailen joka päivä mol.fi:tä, mutta huomattavasti sieltä nousee esiin paikat, joihin haetaan juuri tiettyä erityisosaamista omaavia hakijoita tai sitten hoiva- ja huoltopuolen osaajille. Lähihoitajana, sairaanhoitajana, siivoojana, myyjänä, tarjoilijana, sihteerinä tms tuntuis työllistyvän. Yleistä tuntuu myös olevan, että ilmoituksessa kerrotaan työn vaativan tätä ja tätä erityisosaamista ja kokemusta, mutta tuskin koskaan hakijaa luvataan kouluttaa työhön. Mitä se nyt on?! Varmasti tuolla jossain on aina se yksi, joka osaa juuri haettavat erityisjutut, mutta herää myös kysymys pedataanko tällä paikkaa talon sisältä hakeville? Eikös avoin hakumenettely ole nykyisin jotenkin laissa säädetty ja työtä ei saa suoraan antaa jo olemassa olevalle kandidaatille. Tietty yksi syy on myös, että nykyään ihmiset on kouluttautuneita ja hakevat suoraan "koulutustaan vastaaviin paikkoihin" eli eivät aloita alhaalta vaan pyrkivät heti keskiviivan yli asiantuntijatehtäviin. Minähän olen myös päättänyt pitää vielä hetken, ainakin vuoden vaihteeseen saakka, kiinni pyrkimyksestäni päästä akateemisen loppututkinnon vaativiin hommiin. Kolme hakemusta on tällä hetkellä vetämässä: yksi UM:ssä ja kaksi vanhassa työpaikassani. Pidetään peukut pystyssä. Niin ja toki olen menossa ensi viikolla Hulluille päiville myyjäksi. Jotain sitä on keksittävä ennen sitä unelmien duunia...

Syksyä kohden, jep

Tänään taitaa olla ehkä toka syksyyn viittaava päivä Helsingissä. Aamupäivä oli hienon aurinkoinen, mutta tuulinen ja hieman viileä, nyt iltapäivällä alkoi sataa. Olen rehellisesti sanottuna odottanut tätä. Ausseissa ollessani aloin jossain vaiheessa kaivata suomalaista syksyä ja talvea. Täällä kun on talot lämmitetty ja tiivistetty, on vaatteet kondiksessa ja pimeän kaverina yleensä lunta, ja sateella katuvalot loistaa kauniisti märästä asfaltista. Toivon ajattelevani näin myös pakkasen saapuessa ja kylmyyden lähennellessä Siperian lukemia, niitä lukemia, mitä etelän asukkaat eivät osanneet edes kuvitella. Yksi italialainen mieshän oli muutama talvi sitten Helsingissä vieraillessaan saanut paleltumia kroppaansa, kun villakangastakki ei ollut pitänyt kylmää vaan sen napit olivat jäätyneet. Vaimonsa kanssa olivat sitten ajaneet kolmosen lenkkiä pysyäkseen lämpiminä ja nähdäkseen jotain kaupungista. Siihen ollaan menossa...

Piristykseksi pieneen haikeuteen kaukomaille, luin vikasta Helsingin uutisista pöytään katettavan nyt kamelia, kengurua ja antilooppia. Voi voi, tekstissä kun vielä mainitaan lihan ostajien olevan "eivät enää mitään erikoisuuden tavoittelijoita, vaan aivan tavallisia kuluttajia." Jospa tämä olisi vielä tuonut hinnat lähelle tavallisia kuluttajia, niin voisi pitää grillijuhlat ihan aidosta aineesta. Se kengurun liha, kun on ihan pirun hyvää.... Itse ajatteöin tarjota parin viikon päästä kotiin paluu-bileissä matkalla oppiani helppoja naposteltavia. Ainakin tonnikalawrapejä, mitä sain Mullumbimbyssä ja kananmunaleipiä, mitä tein Perthissä on tulossa pöytään. Salaatti leikataan australialaisittain ohuiksi ja pitkiksi paloiksi, kahvipöydässä komeilee triffle (saa nähdä miten saan siitä tulee, sitä en koskaan tehnyt, söin vaan) ja olueksi hankin Fostersia. Mistähän saisi jotain lippurekvisiittaa, sellaista kun olisi tajunnut ostaa rinkkaan ennen kotiin lähtöä.

Muutenpa arki on käynnistynyt rauhallisesti. Meinasin kirjoittaa hitaasti, mutta kyllä vuoden reissun jälkeen on hetki ihmeteltävä ihan hiljaa. Töitä ei ole löytynyt, kuuntelen vaan kauhulla uusia irtisanomisia, pohdin kauanko Kelan avustusta nyt saikaan ja odotan Hullujen Päivien alkua. Uusi työura, kun käynnistyy taas sieltä, tutun keltaisen kamppanjan myötä. Mutta sen jälkeenkään ei ole parempaa tietoa, ja Stockahan lomauttaa myös väkeään. Nykyaika ei ole soveliasta kuin kokemiselle ja kädestä suuhun elämiselle, paremman toivomiselle ja senkin edestä elämiselle. Yritän ryhdittää arkeani kitaran soiton harjoittelulla, aamulenkeillä ja Michel Montignac-ruokavaliolla. Joku kotoa oikeasti poisvievä harrastuskin olisi jossain vaiheessa keksittävä, ehkä ulkomaalaisia tapaamaan ja kieleiä harjoittamaan Conversation exchangeen? Tennis ja kiipeily kiehtoisivat myös, mutta hitto kun kaikessa pitää olla kaveri! Olenkohan hiukan erakoitunut, kun ei seura kelpaa. Jään pohtimaan tätä. Sillä välin toivon monien nauttivan lämmöstä, jossain päin maailmaa ja Suomessa olevien odottavan syksyä ainakin pienellä innolla ;)

Kyllä tulee ikävä...

kun katselee vanhemmille lähettämiäni postikortteja...

Tämäon joku vanha Qantas-mainos. Postikortin löysin Sydneyn viikonloppuisilta Rock's:in markkinoilta. Sinne ken mielii iisin hintaisia "vintage" kortteja.

Tässä on sit koko saalis. 

Siihen maahan mahtuu aika monta muuta mannerta, onneksi tosin vain yksi kerrallaan!

Myönnetäänpäs!

Tänään tipahti sitten eteisen lattialle sellainen Kelan kirje, jossa "Teillä on oikeus työmarkkinatukeen omavastuuajan jälkeen." Tämä vastuuaika on vain viisi arkipäivää. Kuudesta tai seitsemästä kuukaudesta on tultu viiteen päivään, olen iloinen. Päätökset on vaan tehty samana päivänä ja saman käsittelijän toimesta... Huonoa tuuria, että ne tulivat eri päivinä ja juuri hylkäävä ensin? Laki molemmissa päätöksissä on sama, myöntävässä vaan kohdat ovat 6luku 3pykälä ja 7luku 4pykälä ja 10pykälä 1momentti. Ota siinä sitten selvää, mikä tikka oli tällä kertaa osunut maaliin. Mutta tyytyväinen on oltava .