tiistai 19. marraskuuta 2013
Laatuviihdettä Teemalla
Kirjoitan kerrankin hyvästä sarjasta ennen kuin se on ehtinyt yli puolen välin eli jos laatuviihde Australiasta kiinnostaa, esittää Yle Teema maanantai iltaisin kello 21.30 Läimäys nimistä draamasarjaa. Joka jaksossa päähenkilö on eri, mutta kaiken käynnistävä läimäys kummittelee hienosti taustalla. En ollut ihan varma pidänkö ohjelmasta ensimmäisen osan perusteella, mutta eilen tulleessa kakkososassa päähenkilö Anouk eli Essie Davis tekee niin tarkastelevan ja upean roolisuorituksen, että aion katsoa sarjan loppuun. Tapahtumapaikkana on Melbournen lähiöt, mutta toistaiseksi en ole aksentin lisäksi tunnistanut kuin ruokatavaroita. Hesarista (linkki juttuun) voi tsekata enemmän sarjan pohjalla olevasta kirjasta sekä tarinasta yleensä. Kahden ekan jakson perusteella en kuitenkaan ole varma tutustuttaako sarja Australialaiseen keskiluokkaan. Vanhempani muunmuassa kysyivät ensimmäisen osan jälkeen, käyttävätkö normaalit, perheelliset ihmiset ausseissa kaikki huumeita? No eivät, kas kun kahdessa ekassapa käyttävät. Hieman suodatinta siis. Ja henkilöhahmojen lisäksi tuttuihin sanoihin ja ruokatavaroihin.
torstai 14. marraskuuta 2013
Milloin tapahtui mitäkin
Nyt alkaa taas huomata, miten viime vuoden tapahtumat Suomessa on menneet ihan ohi ja jonkun puhuessa asiasta, josta ei ole koskaan kuullutkaan tajuaa kysyvänsä tapahtuiko se 2012-2013 aikana? Siis silloin kun olin poissa? Usein vastaus on, että tapahtuihan se ja ainiin, sähän olit pois Suomesta. Ei ole eka kerta, olin nimittäin vaihdossa 2007-2008 ja vieläkin tulee vastaan juttuja jotka on tapahtuneet tuon vuoden aikana ja joista ei itsellä ole mitään hajua. Yksi juttu on tv-ohjelmat, toinen kotimaan yleiset tapahtumat, kolmas sukulaisten juhlat, tuparit synttärit... Pitäisi vaan muistaa milloin todella on ollut poissa kotoa eikä ihmetellä miksei ole tiennyt tästä ja tästä tapahtumasta ennen. Se on hämäävä tunne. Ihan viimeisimpänä luin jutun, jossa haastateltava oli ollut tekemässä hyvin suosittua tv-ohjelmaa vuonna 2008. Mikään kello ei soinut, en ollut kuullutkaan moisesta, ennen kuin aloin pohtia olleeni varmaankin juuri tuolloin poissa Suomesta. Katsoessamme Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa alkoi äitini puhua viime syksyn ohjelmasta ja Risto-Matti Ratian käsistä. Siis mistä? Niin, enhän mä ollut niitä käsiä katsomassa.
Sama tapahtui elokuussa julkisen liikenteen yötaksojen kanssa, nykyäänhän kuukausilipulla ei tarvitse maksaa yötaksaa Helsingin sisäisessä liikenteessä. Vau! Yllätyksenä tuli myös, että dösät kulkee läpi yön ja yöjunat Vantaankoskelle on oikeasti lakkautettu! Monessa paikassa saadaan vuodessa myös isojakin rakennusprojekteja valmiiksi ja maisema on poissa ollessa muuttunut radikaalisti. Samoin joku kauppa on lopettanut, lempiravintola pistänyt lapun luukulle tai kahvila vaihtanut omistajaa. Nämä muutokset ovat tosin usein inspiroivia, huomaa, että muutosta tapahtuu ja usein edistys on positiivista. Voi hymyssä suin todeta, ettei olekaan kulkenut tästä hetkeen ja kas, vaihtelua tapahtuu.
Sama tapahtui elokuussa julkisen liikenteen yötaksojen kanssa, nykyäänhän kuukausilipulla ei tarvitse maksaa yötaksaa Helsingin sisäisessä liikenteessä. Vau! Yllätyksenä tuli myös, että dösät kulkee läpi yön ja yöjunat Vantaankoskelle on oikeasti lakkautettu! Monessa paikassa saadaan vuodessa myös isojakin rakennusprojekteja valmiiksi ja maisema on poissa ollessa muuttunut radikaalisti. Samoin joku kauppa on lopettanut, lempiravintola pistänyt lapun luukulle tai kahvila vaihtanut omistajaa. Nämä muutokset ovat tosin usein inspiroivia, huomaa, että muutosta tapahtuu ja usein edistys on positiivista. Voi hymyssä suin todeta, ettei olekaan kulkenut tästä hetkeen ja kas, vaihtelua tapahtuu.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Rahat jäi saamatta, mutta henkinen perintö ei ;)
Selaimen pikavalikossa on The Sydney Morning Heraldin ja The New Zealand Heraldin linkit, mutta kaipuun lievittämiseksi voisin seuravaksi alkaa etsiä aussi-leffoja kirjastosta. Olisikohan yhtään tuuria? Ehdotuksia? Red dog tuli katsottua Ausseissa ja Australian näin juuri tv:stä, mutta varmasti maassa on tehty paljon hienoja eläviäkuvia. En tajua, miten olen niin hullaantunut siihen hulluun englannin aksenttiin, mutta en muuta voi kuin kuunnella sitä milloin vain voin. Ripustin hetki sitten yksiöni yhdelle seinälle ison maailman kartan ja pohdin tossa joku ilta miten ennen niin merkityksettömästä maasta tuli vuoden aikana näin merkityksellinen, iahansti merkitty. En ennen oikein edes haaveillut sinne matkustamisesta ennen kuin viime syksynä...
Itse asiassa keksittyäni idean working holidaystä oli listalla alkuun kaksi kohdetta, joista toinen oli lähtö kelloseppäkouluun Sveitsiin. Punnitsin molempia, ennen kuin päädyin tähän loman takaavaan vaihtoehtoon. Nyt, kun työnetsinnässä ei ole tärpännyt, on se kakkossijalle jäänyt ajatus alkanut hiipiä takaisin tajuntaani. Nuorille ja aikuisille on alettu puhua oppisopimuskoulutuksesta kuin mistäkin uudesta kulta-avaimesta, mutta Euroopassahan se on ollut jo kauan suosittu tapa hankkia koulutus ja ammatti. Ranskan kielisessä Sveitsissä voisi minullekin löytyä paikka ja uusi tulevaisuus kelloseppänä... Kerron, jos tämä idea kantaa jotain muutakin kuin unelmia, voin sitten vaihtaa blogin nimen uuden seikkailun mukaiseksi!
Mutta hetkeksi vielä pallon toiselle puolen ja raha-asioihin. Tilin lopetus Commonwealth bankissä onnistui nimittäin ilman pahempia probleemoja. Tämä oli viimeinen konkreettinen homma olinhan jättänyt tilin auki superannutation-rahojani varten. Tullessani Suomeen tili oli vielä plussalla, mutta painui syyskuussa neljä dollaria miinukselle, mutta toive palautuksista eli. Restin superien takaisin saamisesta ei kuitenkaan tullut lopulta mitään. Taxback.com ilmoitti, että takaisin perittävä summa on liian pieni, jotta he voisivat tehdä asialle mitään. Heillä on ilmeisimminkin linjaus, että provikkaprosentin osuuden on tuotava heille minimissään noin sata dollaria, jotta he alkavat toimia. Mun asialla he olisivat netonneet ehkä 25dollaria. Ottaessani asian omiin händyihini, ilmoitti puolestaan Rest, ettei nimelläni ole minkäänlaista super-tiliä, vaikka palkkakuiteissani pidätyksiä olikin. Häh? Jaa että sillee. Eli ne rahat oli kadonneet jonnekin, kuka ties minne(?!) eikä asialle Suomesta enää pystynyt parempaa tekemään. Tai siltä se ainakin tuntui, joten päätin antaa periksi.
Seuraavaksi lähetin pankin vaatiman, käsin allekirjoitetun kirjeen ja oikeaksi todistetun kopion passista Commonwealthin Sydneyn toimistoon tarkoituksena siis sulkea se miinuksella oleva tili. Passikopiota ei vaadittu, mutta maistraatista hakemani ja Taxback.com:ille alunperin varattu 12 euron paperi oli lopulta turha, joten päätin lähettää sen allekirjoitukseni todistukseksi kirjeeni mukana. Käytyäni tsekkaamassa nettipankissa tilini kohtaloa menneenä viikonloppuna, oli tili jo 12 dollaria miinuksella! Kirje ei selvästi ollut mennyt perille ja mielikuvissani kasvatin pankille velkaa olevan miinuksen määrää kymmeniin ja lopulta satoihin dollareihin... Alunperinhän tilin lopetukseen vaadittiin nimenomaan allekirjoitettu kirje, joka ei nyt sit ollu selvästi päässyt kohteeseensa. Onneksi, onneksi tajusin lähettää kuitenkin sähköpostia Commonwealthin nettipankin kautta ja eikä ollakaan oli maanantaina postilaatikkooni ilmestynyt henkilökohtaisen pankkihenkilöni Danielin (josta en tosin ole ennen kuullutkaan) pitkä sähköposti, jossa herra pyyteli ensin vuolaasti anteeksi, että asiani hoitaminen oli kestänyt niin kauan ja kertoi sitten sulkeneensa tilini kuten pyysin. Vohooo!!! Ette tiedä kuinka helpottunut olin ja tilille kertyneet kolmen kuukauden tilinhoitokustannukset oli myös kuitattu apnkin tappioksi, mikä helpotus. Niinpä case closed, ja sitä myöten tämä tili. Viimeiset "aineelliset" siteet kaukaisuuteen tässä katkeaa...
Itse asiassa keksittyäni idean working holidaystä oli listalla alkuun kaksi kohdetta, joista toinen oli lähtö kelloseppäkouluun Sveitsiin. Punnitsin molempia, ennen kuin päädyin tähän loman takaavaan vaihtoehtoon. Nyt, kun työnetsinnässä ei ole tärpännyt, on se kakkossijalle jäänyt ajatus alkanut hiipiä takaisin tajuntaani. Nuorille ja aikuisille on alettu puhua oppisopimuskoulutuksesta kuin mistäkin uudesta kulta-avaimesta, mutta Euroopassahan se on ollut jo kauan suosittu tapa hankkia koulutus ja ammatti. Ranskan kielisessä Sveitsissä voisi minullekin löytyä paikka ja uusi tulevaisuus kelloseppänä... Kerron, jos tämä idea kantaa jotain muutakin kuin unelmia, voin sitten vaihtaa blogin nimen uuden seikkailun mukaiseksi!
Mutta hetkeksi vielä pallon toiselle puolen ja raha-asioihin. Tilin lopetus Commonwealth bankissä onnistui nimittäin ilman pahempia probleemoja. Tämä oli viimeinen konkreettinen homma olinhan jättänyt tilin auki superannutation-rahojani varten. Tullessani Suomeen tili oli vielä plussalla, mutta painui syyskuussa neljä dollaria miinukselle, mutta toive palautuksista eli. Restin superien takaisin saamisesta ei kuitenkaan tullut lopulta mitään. Taxback.com ilmoitti, että takaisin perittävä summa on liian pieni, jotta he voisivat tehdä asialle mitään. Heillä on ilmeisimminkin linjaus, että provikkaprosentin osuuden on tuotava heille minimissään noin sata dollaria, jotta he alkavat toimia. Mun asialla he olisivat netonneet ehkä 25dollaria. Ottaessani asian omiin händyihini, ilmoitti puolestaan Rest, ettei nimelläni ole minkäänlaista super-tiliä, vaikka palkkakuiteissani pidätyksiä olikin. Häh? Jaa että sillee. Eli ne rahat oli kadonneet jonnekin, kuka ties minne(?!) eikä asialle Suomesta enää pystynyt parempaa tekemään. Tai siltä se ainakin tuntui, joten päätin antaa periksi.
Seuraavaksi lähetin pankin vaatiman, käsin allekirjoitetun kirjeen ja oikeaksi todistetun kopion passista Commonwealthin Sydneyn toimistoon tarkoituksena siis sulkea se miinuksella oleva tili. Passikopiota ei vaadittu, mutta maistraatista hakemani ja Taxback.com:ille alunperin varattu 12 euron paperi oli lopulta turha, joten päätin lähettää sen allekirjoitukseni todistukseksi kirjeeni mukana. Käytyäni tsekkaamassa nettipankissa tilini kohtaloa menneenä viikonloppuna, oli tili jo 12 dollaria miinuksella! Kirje ei selvästi ollut mennyt perille ja mielikuvissani kasvatin pankille velkaa olevan miinuksen määrää kymmeniin ja lopulta satoihin dollareihin... Alunperinhän tilin lopetukseen vaadittiin nimenomaan allekirjoitettu kirje, joka ei nyt sit ollu selvästi päässyt kohteeseensa. Onneksi, onneksi tajusin lähettää kuitenkin sähköpostia Commonwealthin nettipankin kautta ja eikä ollakaan oli maanantaina postilaatikkooni ilmestynyt henkilökohtaisen pankkihenkilöni Danielin (josta en tosin ole ennen kuullutkaan) pitkä sähköposti, jossa herra pyyteli ensin vuolaasti anteeksi, että asiani hoitaminen oli kestänyt niin kauan ja kertoi sitten sulkeneensa tilini kuten pyysin. Vohooo!!! Ette tiedä kuinka helpottunut olin ja tilille kertyneet kolmen kuukauden tilinhoitokustannukset oli myös kuitattu apnkin tappioksi, mikä helpotus. Niinpä case closed, ja sitä myöten tämä tili. Viimeiset "aineelliset" siteet kaukaisuuteen tässä katkeaa...
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Sunnuntai ja banaanipannareita
Aaaa, huomaan unohtaneeni katsoa itse täällä kertomiani Australia-aiheisia ohjelmia kuten tuon Jamie Oliver Australiassa viime sunnuntailta. Pöh! Mutta onneksi taas on sunnuntai ja Remontoijissa on vielä runsaasti jaksoja jäljellä. Nukuin pitkään, paistoin banaanipannareita ja istun nyt sängylläni tv:tä tapittamassa. Kirjoitin torstaina jo postauksen tänne, mutta tekstin postattuani halusin poistaa yhden aiemman luonnoksen, mutta poistinkin tuoreen tekstini. Ehkä se oli kohtaloa, sillä torstaina mieleni oli hyvin synkkä ja näin viikon viimeisenä päivänä ollaan jo menossa ylöspäin.
Työttömän arki ei ole helppoa, ja vasta alan herätä siihen ettei työllistyminen todella käy helposti! Luulin, että korkeakoulututkinto, useamman kielen taito ja muutaman vuoden kokemus valtionhallinnosta auttaisi, takaisi edes paikan vanhassa firmassa, mutta ei näytä hyvältä. Kaksi kuukautta on jo kulunut eikä yhtään haastattelukutsua edes ole tullut. UM:n piti ilmoittaa lokakuun puolessa välissä ketkä pääsevät kolmivaiheisen valintaprosessin ekaan osaan, haastatteluihin. Ei ole kuulunut pihaustakaan. Kelaan hakiessani uskon hyvin, että hakijoita kolmeen avoimeen paikkaan on useita satoja, tuhansiakin? Mutta jos edes haastatteluun pääsisi nappaamaan paikan kulmasta kiinni... Ei hyvältä näytä. En ole lähtenyt sille linjalle, että hakisin summassa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin vaan haluan hakea töihin, joissa uskoisin oikeasti viihtyväni. Se merkitsee, että hakemuksia lähtee viikossa ehkä yksi, kaksi maksimissaan. Ja avoimia laitan saman verran, aina kun keksin jonkun kiinnostavan firman.
Koska vastauksia ei ole alkanut tippua ovat seinät kotona alkaneet kaatua päälle. Voinko minä todella olla kohta yksi heistä, jotka ovat koulutettuja ja silti työttömiä vuodesta toiseen? Hyvinkin, selvästi. Silti työttömän arjessa on myös se vapaus, stressittömyys työstä ja stressi ainoastaan omista tavoitteista. Herään joka arkiaamu kahdeksalta vain säilyttääkseni rytmin, käyn kävelyllä ja syön sitten aamupalan. Molli avautuu heti Hesarin jälkeen. Loppupäivä on vapaana ideoille ja itsen toteutukselle. Lähdin Australiaan tuulettumaan, nyt olisi paikka löytää sama vire tässä arjessa, rentous ja nautinto siitä, että kerrankin on aikaa eikä kukaan painosta mihinkään. Paitsi minä itse, ja ehkä hieman yhteiskunta.
Työttömän arki ei ole helppoa, ja vasta alan herätä siihen ettei työllistyminen todella käy helposti! Luulin, että korkeakoulututkinto, useamman kielen taito ja muutaman vuoden kokemus valtionhallinnosta auttaisi, takaisi edes paikan vanhassa firmassa, mutta ei näytä hyvältä. Kaksi kuukautta on jo kulunut eikä yhtään haastattelukutsua edes ole tullut. UM:n piti ilmoittaa lokakuun puolessa välissä ketkä pääsevät kolmivaiheisen valintaprosessin ekaan osaan, haastatteluihin. Ei ole kuulunut pihaustakaan. Kelaan hakiessani uskon hyvin, että hakijoita kolmeen avoimeen paikkaan on useita satoja, tuhansiakin? Mutta jos edes haastatteluun pääsisi nappaamaan paikan kulmasta kiinni... Ei hyvältä näytä. En ole lähtenyt sille linjalle, että hakisin summassa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin vaan haluan hakea töihin, joissa uskoisin oikeasti viihtyväni. Se merkitsee, että hakemuksia lähtee viikossa ehkä yksi, kaksi maksimissaan. Ja avoimia laitan saman verran, aina kun keksin jonkun kiinnostavan firman.
Koska vastauksia ei ole alkanut tippua ovat seinät kotona alkaneet kaatua päälle. Voinko minä todella olla kohta yksi heistä, jotka ovat koulutettuja ja silti työttömiä vuodesta toiseen? Hyvinkin, selvästi. Silti työttömän arjessa on myös se vapaus, stressittömyys työstä ja stressi ainoastaan omista tavoitteista. Herään joka arkiaamu kahdeksalta vain säilyttääkseni rytmin, käyn kävelyllä ja syön sitten aamupalan. Molli avautuu heti Hesarin jälkeen. Loppupäivä on vapaana ideoille ja itsen toteutukselle. Lähdin Australiaan tuulettumaan, nyt olisi paikka löytää sama vire tässä arjessa, rentous ja nautinto siitä, että kerrankin on aikaa eikä kukaan painosta mihinkään. Paitsi minä itse, ja ehkä hieman yhteiskunta.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Jos! Jos!!
Jos mulla olis toisen vuoden viisumi taskussa, leikin aina välillä ajatuksella, että vielä olisi viisi kuukautta palata lämpöön. Aamulenkillä pohdin, että nyt lentäisin Sydneyyn Singaporen kautta ja paluulippuun ottaisin Samoan ja parin Kanadan kaupunkia. Aijai, ei tästä haikailusta taida enää eroon päästä! Matkaan olisi lähdettävä ennen maaliskuuta, koska sillon täytän 32. Jotenkin olen iloinen, ettei viisumia ole, mutta haikeus painaa aina vaan. Olen myös pohtinut, että olisi mentävä Kilroyhin kiittämään ihanaa asioitani hoitanutta virkailijaa ja samalla kysäistävä mitä vaihtoehtoja itsensä toteuttamiselle olis tässä iässäni tarjolla. Kesyttäjää tai kotiin kahlitsijaa kun ei ole ollut näköpiirissä. Eikä varmaan sekään kotona loputtomasti pitelis... Mutta mikä parasta, tätä ikävää voi helpottaa tv:n kautta, sillä Australia tuntuu olevan nyt aika hot-paikka. Jamie Oliver on Ausseissa sunnuntaina 13.10. Subilla kello 17, Jim näyttää Matser cheff Australiaa arkipäivisin 17.35 ja Avalta tuli ainakin vielä viime sunnuntaina aamupäivän ajan Remontoijat-sarja. Ah, mikä juttu tää on?! Mulla ei siis todella pitänyt olla ikävä sinne!! No osansa ehkä teki viikonloppuna pitämäni paluujuhlat, joissa siis näytin kuvia ja tarjosin tekemääni Triffleä ja muna-majoneesi-leipiä, juomana punaista ja valkoista goonia... Tarjottimella oli muistoja monessa muodossa, muutamia kuviakin täällä olen ikävissäni julkaissut.
Mutta mitä lomakkeita olis täytettävä, kun matkaan haluu?
Vastauksena viimeiseen kommenttiin, jossa pyydettiin neuvoja mitä lippuja ja lappuja ennen lähtöä olisi täyteltävä, pohdin tässä hetken mitä kaikkea duunasin ennen omaa lähtöäni. Viisumin siis hain Kilroyn kautta, se oli helppoa ja pakettiin kuului kaikkea alkuun auttavaa kuten surffikurssi ja muutama hostelliyö. Heidän toimistoonsa tai nettiin siis, niin saa sen tärkeimmän hoitoon! Australian lähetystöjen sivuilta hakemuksen saa myös täytettyä kuulemma hyvin helposti, siihen en nyt vaan sattuneesta syystä osaa itse ottaa paremmin kantaa. Kelaan on ilmoitettava pitempi ulkomailla oleskelu eli pidempi kuin perus lomamatka, muistakaa kuitenkin ilmoittaa alle vuoden aika!!! Ei siis 1.1.2014-1.1.2015 vaan 1.1.2014-31.12.2014 niin positiivinen päätös ihan läpihuuto-juttu. Tuohon antavat yleensä vielä kuukauden muuttoaikaa eli kotiin kyllä ehtii, vaikka haluaisi hieman kiertää maailmaa viisumin päätyttyä. Matkan syyksi voi hyvin laittaa working holiday, sillä Australiassa saa lomailla ja työskennellä alle vuoden ja säilyy vielä Suomen sosiaaliturvassa. Jos et ilmoita lähtöäsi, saattaa sairastellessa tulla turhia kapuloita rattaisiin eikä lekrukäyntejä korvata ennen kuin ulkomailla oleskelun syy on selvitetty. Oikea lomake on Y39 tai Ilmoitus väliaikaisesta oleskelusta ulkomailla.
Nämä tehtyäni vaan googlailin kohteita ja liityin HelpX-sivustolle vapaaehtoisduuniin paikallisiin perheisiin päästäkseni. Bussipassin ostin Greyhoundille jo Suomesta, mutten ollut siihen hirveän tyytyväinen enää paikan päällä eli sen jättäisin nyt ottamatta. Kansainvälisen-ajokortin hankin (30egee), jota en loppujen lopuksi tarvinnut. Turhake ellet todella aio ajella paljon tai ostaa autoa! Kansainvälisestä hostellikortista, siellä YHA-hostellien jäsenkortista sen sijaan oli hyötyä. Alennus on 2-4dollaria per hostelliyö, ja kortin hinta Suomesta hankittuna puolet halvempi (17e/vuosi). Hostellit on myös todella siistejä ja kivoja, kortin hankkiminen siis kannattaa! Loput järjestelyt on sitten todella paljon kiinni kunkin omista kiinnostuksista, sillä enempää pakollisia hankintoja ei mielestäni ole. Rohkeutta vaan ja google auki, niin moni siellä on ollut, että tietoa löytyy jopa liikaakin. Tsemppii! :)
Mutta mitä lomakkeita olis täytettävä, kun matkaan haluu?
Vastauksena viimeiseen kommenttiin, jossa pyydettiin neuvoja mitä lippuja ja lappuja ennen lähtöä olisi täyteltävä, pohdin tässä hetken mitä kaikkea duunasin ennen omaa lähtöäni. Viisumin siis hain Kilroyn kautta, se oli helppoa ja pakettiin kuului kaikkea alkuun auttavaa kuten surffikurssi ja muutama hostelliyö. Heidän toimistoonsa tai nettiin siis, niin saa sen tärkeimmän hoitoon! Australian lähetystöjen sivuilta hakemuksen saa myös täytettyä kuulemma hyvin helposti, siihen en nyt vaan sattuneesta syystä osaa itse ottaa paremmin kantaa. Kelaan on ilmoitettava pitempi ulkomailla oleskelu eli pidempi kuin perus lomamatka, muistakaa kuitenkin ilmoittaa alle vuoden aika!!! Ei siis 1.1.2014-1.1.2015 vaan 1.1.2014-31.12.2014 niin positiivinen päätös ihan läpihuuto-juttu. Tuohon antavat yleensä vielä kuukauden muuttoaikaa eli kotiin kyllä ehtii, vaikka haluaisi hieman kiertää maailmaa viisumin päätyttyä. Matkan syyksi voi hyvin laittaa working holiday, sillä Australiassa saa lomailla ja työskennellä alle vuoden ja säilyy vielä Suomen sosiaaliturvassa. Jos et ilmoita lähtöäsi, saattaa sairastellessa tulla turhia kapuloita rattaisiin eikä lekrukäyntejä korvata ennen kuin ulkomailla oleskelun syy on selvitetty. Oikea lomake on Y39 tai Ilmoitus väliaikaisesta oleskelusta ulkomailla.
Nämä tehtyäni vaan googlailin kohteita ja liityin HelpX-sivustolle vapaaehtoisduuniin paikallisiin perheisiin päästäkseni. Bussipassin ostin Greyhoundille jo Suomesta, mutten ollut siihen hirveän tyytyväinen enää paikan päällä eli sen jättäisin nyt ottamatta. Kansainvälisen-ajokortin hankin (30egee), jota en loppujen lopuksi tarvinnut. Turhake ellet todella aio ajella paljon tai ostaa autoa! Kansainvälisestä hostellikortista, siellä YHA-hostellien jäsenkortista sen sijaan oli hyötyä. Alennus on 2-4dollaria per hostelliyö, ja kortin hinta Suomesta hankittuna puolet halvempi (17e/vuosi). Hostellit on myös todella siistejä ja kivoja, kortin hankkiminen siis kannattaa! Loput järjestelyt on sitten todella paljon kiinni kunkin omista kiinnostuksista, sillä enempää pakollisia hankintoja ei mielestäni ole. Rohkeutta vaan ja google auki, niin moni siellä on ollut, että tietoa löytyy jopa liikaakin. Tsemppii! :)
lauantai 5. lokakuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)