Isoista kaupungeista pienempiin

Olen paratiisissa! Muistakaa kaikki Australiaan matkaavat poiketa isoista kaupungeista pienempiin kyliin. En ole ikinä kokenut tällaista rauhaa kuin koen nyt Victorian länsipuolella olevalla Halls Gapin luonnonsuojelualueella. En ollut vielä löytänyt paikkaa, missä haluaisin istua rauhassa kirjaa lukien eikä minulla olisi kiire minnekään, mutta täällä on sellainen paikka. Harmi, että olen sopinut seuraavan HelpX-paikan maanantaista alkaen, muuten olisin voinut jumahtaa tänne pidemmäksikin aikaa... Ja tänne jos tulette, niin majoittukaa Tim's Place-nimisessä bp hostellissa (p. 03 5356 4288, nettiosoite http://www.timsplace.com.au/).

Niin, HelpX:stä en ole luovuttanut ja viimeisen oleskeluni perusteella en luovukaan. Vietin oikein hauskat neljä päivää lammasfarmilla neljä tuntia Melbournesta länteen. Pääsin kokeilemaan keritsemistä ja juustokakun tekoa, ja näin taas yhden puolen Australian maataloutta. Olisin vaan voinut olla paremmin varustaunut Suomi-tietoudessani, sillä ihmiset todella kiinnostuneita Suomesta maantiedosta sähköntuotantoon ja vähemmistöihin asti. Pohdin vieläkin oliko Suomessa nyt sähköntuotannolisesti enemmän vesi- vai ydinvoimaloita? Tai tiedan, etta vesivoimaloita on enemman, mutta kummat tuottavat enemman sahkoa?

Kevät täällä etelässä kuitenkin jyllää ihan täysillä. Lammasfarmilla ei vaihteeksi ollut lämmitystä talossa ja lämpö laski taas kolmeen asteeseen yöllä, nyt olenkin sit kipeä. Tim's Place on siinäkin upea, että täällä on ensimmäinen todistetusti toimiva patteri huoneessa! Makuupussi on kielletty Australian hostelleissa hygienia syista, joten sellaisen mukaan pakkaamista kannattaa harkita. Olen tarvinnut omaani kerran, lammasfarmilla.

Greyhound-bussipassista olen saanut sen verran irti, ettei se ilmeisestikään toimi joustavasti kuin Itä-rannikolla ja sen kilometreillä maksetut retket voivat tulla yllattavan kalliiksi (esimerkkinä Great Ocean Road päiväretki maksaa yleisesti 95dollaria, Greyhoundilta 120d ja kilometreillä maksettuna noin 137d!) En olisi uskonut ennen kuin ryhdyin vertailuun. Myös välillä Melbourne-Adelaide on yksi yödösä päivässä, aijatauluna lahto kello 21 ja perilla 06. Eikä yövuoro täyteen ahdetussa bussissa muutenkaan ole mikään suuri ilo, luulen että junassa olisi paremmat tilat. Hintavertailua en ole tehnyt, koska minulla se GH-passi sattuu olemaan, mutta suosittelen googlaamaan läpi myös junapassit ja yleisesti yhteydet, esimerkiksi taalla etelassa toimii Vline-niminen junayhtio, jolla on yhteys Melbourne-Adelaide joka paiva paivasaikaan.

Mutta viela alleviivattuna, muistakaa poiketa isoista kaupungeista ja vaikka teilla ei olisi autoa, se onnistuu pienella jarjestelylla. Tanne muunmuassa paasee tiistaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin yleisella bussiyhteydella, ja muutamaksi paivaksi tanne jaa oikein mielellaan. Nytkin katselen pihalla ruokailevia papukaijoja ja odottelen pyykin kuivumista auringossa.

P.S. tekstia ei ollut tarkoitus kirjoittaa boldina, mutta kirjoitin raakaversion puhelimella, eika boldia saanut enaa pois...

Yksin matkustavan ajatuksia

Tajusin tossa toisessa blogissa saamani kommentin jälkeen, miten ri tavalla tosiaan kirjoitan tänne. Yritänkin siis jatkaa tätäkin blogia mahdollisuuksien mukaan.

Eka kuukausi on nyt kulunut ja silti välillä tuntuu, että minut pitää kasassa parhaiten tieto siitä, että tämä on väliaikaista. Kymmenen kuukautta enää Australiaa ja sen jälkeen kuukauden paluu. Ennenkin eka puoli vuotta on mennyt hermoillessa ja lohtuunsa syödessä, koti-ikävääkin kai jossain määrin. Tuntuu, että kaikki tässä maassa avautuu väärään suuntaan, sammuu ja syttyy väärään suuntaan, liukuportaat on väärällä puolella ja ihmiset kadulla kävelee väärää puolta. Vasemman puolinen liikenne ei siis rajoitu vain autoihin! Mutta ystävällisiä nämä ovat ja valmiita auttamaan. Odottaessani bussia kaksi rouvaa tuli minua neuvomaan ja tiedustelemaan mihin olen menossa, ja mistä olen tulossa... Tätä aitoa lämpöä kannattaa lähteä hakemaan kauas isosta kaupungista ja siihen muunmuassa HelpX on toimiva tapa. Kannattaa vain ottaa selvää kulkuyhteyksistä isäntäperheen luo. Täällä kaikilla tuntuu olevan auto eikä bussit kulje haja-asutusalueilla kuin parhaassa tapauksessa muutaman kerran päivässä. Viimeisessä kaupungissa, jossa kävin, Lakes Entrancessä, kaupungin turisti-infoonkaan ei ollut jalkakäytävää vaan talsin sinne nurmikon ja puskien poikki.

Jostain kumman syystä minua vaivaa myös outo tunne, etten oikeasti tiedä missä olen. Joka aamu muistutan itselleni olevani AUSTRALIASSA. Silti maisemaa katsellessani voisin olla Ranskassa tai kieltä kuunnellessani Amerikassa. Osa kulttuurishokkia tämäkin, odotan innolla milloin pääsen siitä eroon. Ehkä ilman lämmetessä tulee tunne, että olen jossain kaukana Euroopasta! Voi olla ilo ja suru levittää aurinkorasvaa jouluaattona...

Sitten hieman tästä pitkien matkojen matkustamisesta. Yödösä Sydneystä Melbourneen oli aivan täynnä maanantai-illan lähdöllä. Dösässä nukkuminen kun on mitä on, olen harkinnut taittavani seuraavat yhteydet päivälinjoilla. Menen vaikka puoleen väliin ja yövyn jossain hauskassa pikkukaupungissa. Greyhound- bussipassi ei myöskään ole vielä osoittanut ylivertaisuuttaan kuin siinä, että matkat on nyt maksettu eikä niistä tarvitse budjetissa huolehtia. Heidän verkostonsa ei kuitenkaan ole niin kattava kuin mainostetaan (luultavasti haluat nähdä muutakin kuin isoja teitä) eikä aina niin halpakaan. S-M välin olisi saanut toiselta yhtiöltä 70dollarilla, kun Greyhound laskutti 100d. Bussi oli tasan sama coad share- yhteistyön takia. Koska ostin itse niin ison kilometrimäärän passin, olen onnellinen, että kilsoja voi käyttää myös retkiin, muuten voisin jäädä passia käyttämättä...

Koin myös jännän jutun varatessani hostellia Melbourneen. Hostelwolrdin kautta viisi yötä olisi maksanut 180dollaria, hostellin omilta sivuilta 160dollaria ja hostelliin soittaessanI heillä olikin voimassa tarjous viisi yötä neljän hinnalla! Nyt maksaniin vain 128dollaria ekoista öistä. Tosin luottokortti oli oltava varausta tehdessä ja Retkeilymajarjestön jäsenkortti. Sen hankin jo Suomesta, tuntuu että tuli halvemmaksi niin.

No worries se olis sitten vaan jatkettava eteenpäin. Koetan tosiaan nyt päivittää tätäkin blogia, toivottavasti vanhat lukijat löydätte takaisin mukaan ja uudet tervetuloa! Toivomuksiakin saa esittää:) Niin ja ilmainen netti ja wlan täällä on tarjolla kirjastoissa, jos McDonaldsien ja useiden kahviloiden wlan ei toimisi.

Hei kaikki! Lähtiessäni maailmalle, luulin ehtiväni ylläpitää kahta blogia. Tällä hetkelle se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten kutsun teidät lukemaan toista blogiani osoitteeseen sparassakeksittya.blogspot.com En kirjoita sinne tavalla, jolla tänne kirjoittaisin, mutta jos seikkailuni kiinnostavat, siellä kirjoittelen tämän eteläisen pallonpuoliskon elämänmenosta. Toivottavasti nähdään siellä! Pahoittelut kuitenkin:/

16,5 kg

Toiseksi viimeinen päivä kuluu olympialaisia seuratessa ja loppu seremonian tahtiin valvoessa. Ei ole varmaan fiksuin veto valvoa, sillä mennessäni nukkumaan kahdelta yöllä Suomen aikaan, on kello Hongkongissa seitsemän aamulla ja Sydenyssä 9.00... Hurjaa aikaerorasitusta tiedossa, tai ainakin muutama valvottu yö ja pilkitty päivä tiedossa. Australian aikaan on tosin runsaasti aikaa totuttautua, joten eiköhän se ole kivointa valvoa nyt ja seurassa, ja siirrellä sisäistä kelloa kun sen aika on.

Pakaasin paino on nyt saatu pysähtymään 16,5 kiloon eli aika hyvältä kuulostaa ja tuntuukin. Ainakin yhdet kengät, pyyhe, farkut ja yksi paita menevät varmasti vaihtoon vuoden aikana, ja loppuja voi vaikka lähettää postitse Suomeen uusia ostaessa. Mutta pääasia, että perille pääsee ilman lisäkiloja. Viimeisimpinä hankintoina ovat lentosukat, joita olen aina inhonnut, mutta näin pitkillä lennoilla ne taitavat olla tarpeelliset - jonkun nettisivun mukaan halpa henkivakuutus. Sain myös lahjaksi Camping-linkkarin, jonka pakkasin ruumaan meneviin, ei pitäisi jäädä teltan rakentaminen ja tulen tekeminen tiukassa paikassa veisestä kiinni! Yksi småkompis tosin jää matkasta, sillä stressilelun sisällä on pellavan siemeniä, enkä turhaan viitsi riskeerata Ausseihin kun ei saa tuoda mitään orgaanista ainesta.

Muuten oloa leimaa odotus. Matkakuume ei ole vieläkään purrut puhumatta muutamista kyynelehtimisistä, kun tajuaa, ettei näe kundikaveriaan seuraavaan vuoteen. Vähän outo fiilis, kun tietää, muttei selvästi tajua mihin on lähdössä ja kuinka pitkäksi aikaa. Toisaalta tälläinen rauhassa lähteminen heijastelee ehkä realiteetin tajua ja sitä, etten lähde soitellen sotaan odottaen maailman mullistuvan heti perille päästyään. Harmi, etten ole kysellyt miten muut kyseisen matkan tehneet ovat viimeiset päivänsä viettäneet ja mitkä ovat olleet tuntemukset. Kai se aina on tällaistä epätodellisuudessa uiskentelua. Jonkinlaista leijumista olisi silti kiva tuntea. Onhan tämä kuintekin iso juttu, jonka ei halua menevän ohi ihan arkena ja suorituksena. Noh, kyllä se jännitys sieltä varmaan löytää perille ja arki unohtuu. Tämäkin pohdinta varmaan heijastelee tiedostamatonta stressiä ja mielen prosessointia...

Pakkailun vaikeus

Istun tässä ja jo tovin on ollu tarkoitus heittää kamaa laukkuun, vielä en ole onnistunut. Tein testipakauksen tollon torstaina niine tarvikkeineni, joita siksi päiväksi olin saanut kasaan ja rinkka tuntui niin painavalta, että päätin lykätä pakkausta tähän päivään. No lykätään vielä huomiseen, onneksi ei ole sitä härdelliä, jota viimeksi kaipasin, ehtiipä lykätä näitä harvoja vikoja asioita, jos siltä tuntuu. Otin vanhempien luota myös vaa'an pakkauksen avuksi ja punnitsin huvikseni tyhjän rinkan painon, tulos 2,7kg.

Paras ratkaisu tähän mennessä on tuntunut pakkauksen suhteen olevan listan tekeminen. Olen listannut kaiken, mitä olen ajatellut tarvitsevani ja haluavani ottaa mukaan, aloitin listan tekemisen noin kuukausi sitten. Aina jotain mieleen juolahtaessa se on ollut helppo lisätä listaan ja antaa pakaasin näin hautua mielessä. Nyt olen lukenut listaani läpi, kasannut viikon mittaan isolle pöydälle siinä olevia tavaroita ja vaatteita, ja samalla jo tehnyt karsintaa. Olen katsellut kasoja päivän pari, ja taas tehnyt karsintaa, tai lisännytkin uusia ideoita mukaan. Samalla pöydälle siirtäessäni olen merkinnyt listaan väkäsen tavaran kohdalle: vedän asian yli, kun se rinkkaan lopullisesti solahtaa. Organisoitua meininkiä! Mutta ihan pirun kätsyä sanoisin, tietää mikä on mukana, mikä ei ja minkä on harkinnan kautta hylännyt.

Olen näillä näkymin siirtymässä Sydenystä Melbournen suuntaan eli kohtaan Australian talven ainakin kuukauden ajalle. Sain suosituksia ottaa mukaan ne villakalsarit... Ja ehdottomasti kumpparit. Mietin nyt kuinka lämmintä viitsii raahata, sillä olestuarvoisesti matkasta 90prosenttia läkähdyttää ja 10prosenttia hieman vilusta värisyttää. Jollain sivulla puhuttiin myös matkaajista, jotka pakkaavat idealla "wear one, wash one". Tämä tuntuisi liian uskalletulta, joten mukana on ainakin kolme yläosaa ja muutamat alaosat sekä yhdet työvaatteet. Jossain suositeltiin myös lukua 10 alushousujen ja sukkien määrään, tätä aion noudattaa. Enemmän viileää kuin lämmintä, kerrospukeutumista (pitää enää kokeilla montako kerrosta fleecepusakan alle mahtuu...). Muuten taidan vaan luottaa vaistoon ja ostaa loput paikan päällä. Muunmuassa suositellun makuupussin silkkilakana ajattelin hankkia Hongkongista, jospa sen saisi sieltä hieman halvemmalla.

Näin se matka lähestyy, kaksi viikonloppua vielä. Työt loppui viime perjantaina, nyt olen lomalla odottamassa ja jänäämässä. Huomasin juuri pakkausta aloittaessani, ettei 75 litran rinkka niin suuri olekaan (tai olisi ehkä ollut hyödyllistä käydä partiossa, että olisi rinkan oppinut pakkaamaan)! Kaiken rullaan, sullon muovipussiin ja rankkaan vähänkin epäilyttävät pois matkasta, ja silti tuntuu hurjalta saada vuosi mahtumaan yhteen kantimeen. Sitä paitsi kassini painaa yksinään jo suhteellisen paljon toivottavasti tukevan kehikkonsa takia eli lisäkilojen pelossa ei auttaisi ihan kaikkea painavaa selkään pakata. Voihin, voihan! Ja jännitys senkun tiivistyy, maha on täynnä herhiläisiä ja hyvää vauhtia menossa hermoilusta sekaisin... Olen myös sanonut muutamille ystäville heipat, ja sekös myös on saanut jännityksen nousemaan. Yllätin aamulla itseni miettimästä, ettei tää sittenkään ollut yhtään hyvä idea. Miksen voisi vaan palata arkeen ja ajella kodin, duunin ja tapaamisten väliä tyynen rauhallisena kuten muut neljän ruuhkassa istuvat kanssamatkustajat. Helppoa se olisi, muttei silti helppoa.

Eli ei siis peruutusvaihdetta päälle vaan sopivasti kolmonen silmään ja rauhallisesti eteenpäin. Melkein toivoisin, etten olisi tehnyt kaikkea suunnittelua ja varustautumista niin aikaisin, jotta nyt olisi kaamea härdelli päällä eikä ehtisi miettiä mitään ylimääräistä. Hermoilu on yhtä hermostuttavaa kaaoksen kuin tyyneyden keskellä.

Helpx ja Wwoof

Jossain vaiheessa oli puhetta ruokaa ja yösijaa vastaan tehtävästä vapaaehtoistyöstä paikallisten ihmisten kodeissa, farmeilla, ym paikoissa. Googlatessa näitä mahdollisuuksia, löysin kaksi organisaatiota, jotka järjesteävät reppumatkaajille mahdollisuuksia osallistua kyseisenlaiseen vapaaehtoistyöhön: ensimmäinen on Helpx (linkki täällä) ja toinen WWOOF Australia (linkki täällä). Molemmat ovat maksullisia, Helpx 20euroa vuoden jäsenyys ja WWOOF noin 58euroa vuodeksi (tosin tämä jäsenyys kattaa myös jonkinlaisen vakuutuksen vuoden jäsenyyden ajalle). Koska hinnoissa oli noin suuri ero, päätin kokeilla ensimmäisenä Help Exchangeä. Kaksikymmentä euroa on halvempi kuin halvin hostelliyö, joten sen maksamalla ei paljoa köyhdy ja verkosto on vastaanottavien tahojen puolelta ihan kiitettävän laaja.

Liittymisestäni on nyt noin viikko eli viikko sitten maksoin jäsenmaksun ja tein itselleni profiilin kuvineen ja lyhyine selvityksineen miksi tulen Australiaan, kauanko aion viipyä ja hieman ideaa mihin olen ensimmäisenä suuntaamassa sekä lyhyt selvitys hosteja mahdollisesti kiinnostavasta työkokemuksestani sekä toivomukseni heidän luona tehtävän työn luonteesta. Kerroin siis pitäväni välivuotta oravanpyörästä, olleeni kuusi kesää puutarhatöissä ja toivovani pääseväni auttelemaan puutarhahommissa ja eläinten hoidossa. Ja tämä kannatti! Ei mennyt kuin pari päivää niin ensimmäinen karjafarmari otti minuun yhteyttä profiilini kautta ja tiedusteli olenko kiinnostunut työskentelemään hänen tilallaan saavuttauni Australiaan. Teimme alustavan diilin oleskelustani ja toivoakseni lapioin jo toisella viikolla karjan lantaa kottikärryyn... Häneltä olen myös saanut hyviä vinkkejä varusteiden hankintaan sekä tiedon, että etelässä talvet ovat kylmiä! Outoa ajatella, että lähden Suomesta helteisimpänä aikana, matkaan etelään ja vastassani on jopa miinuksen alle meneviä yölämpötiloja... Hullua ajatella, vaikka toki ihan loogista. Pitää vaan muistaa pakata hyvät kerrastot matkaan ensimmäisten kuukausien varalle. Eilen sain sitten jo toisenkin kutsun lähteä asumaan perheen luokse ja auttelemaan heitä kotitöissä. Tässä kohtaa kiitin kohteliaasti ja vastasin palaavani asiaan, kun tiedän paremmin matkani jatkosta. Helpx-jäsenyys siis todella kannattaa, ainakin tämän ensivaikutelman jälkeen! Aidoilta ihmisiltä kuitenkin oppii ja kuulee parhaat jutut, ja tutustuu siihen aitoon Australiaan.

Farmilla tai muulla viljelmällä työskennellessä loukkaantumisriski on aina olemassa, joten mahdollinen  tuleva farmihostini tiedusteli vakuutukseni kattavuutta. Olette varmasti monet kuulleet, että ambuilanssikulut Autraliassa ovat tähtitieteellistä luokkaa eli matka sairaalaan maksaa normaalisti ambun kyydissä 3000-3500 Aus.dollaria. Minulla on Kilroyn kautta Goudan matkavakuutus ja olen nyt selvittämässä heiltä mikä on heidän korvauskattonsa ambulanssikuluja koskien. Viimeisin vastaus oli "korvaamme kohtuulliset matkakulut lääkäriin". Jos normaalikulut ovat sen 3000,-, voidaanko sitä sitten pitää kohtuullisena kuluna..? Tarkastin WWOOFin sivuilta, että heidän vapaaehtoisilleen varaama vakuutus korvaa ambulanssikulut 3000dollariin asti. Se kuulostaa jo järkevältä, toivottavasti myös Gouda vilkuttaa vihreää asian suhteen, mutten en tiedä mihin duuniin uskallan ryhtyä.