Välillä on mielestäni hyvä postata myös henkisestä puolesta pelkkien hankintojen ja varustautumisen sijaan. Tällä hetkellä tajuntaani hallitsee pelko. Olen innoissani lähdöstä aina kertoessani siitä uudelle ihmiselle, mutta jokainen kysyy aina saman kysymyksen, johon minulla ei ole vastausta. Ja siitä se lähtee. Kysymys kuuluu "Mitä töitä sä sitte meinaat tehdä siellä?" Ja vastaus on aina yhtä vakuuttava "En tiedä, mitä vaan sattuu löytymään." Miten hullua onkaan tämän ikäisenä irtisanoutua vakityöstä ja lähteä tasan toiselle puolelle maapalloa täyteen epätietoisuuteen. Täysin hullua, mutta silti jokin vakaa ääni sisälläni aja minut tekemään sen. En voisi kuvitellakaan jääväni kotiin.
Ääni ei kuitenkaan saa pelkoa hiljenemään. Onneksi kukaan ei ole vielä kysynyt missä aion nukkua kaikki melkein 365 yötä. En tiedä sitäkään ihan paria ensimmäistä lukuunottamatta. Entä kenen kanssa aion viettää aikaa? Toivonko, että perillä on montakin kolmikymppistä tai sitä lähestyvää hyvää tyyppiä joiden kanssa voisi tutustua ja hengailla? Ei aavistustakaan. Voiko käydä niin, että vietän vuoden yksin? Mahdollisesti, tosin luultavimmin ei. No tässä kohtaa alkaa sentään jo järki taas kulkea, en ole vielä koskaan viettänyt matkaa/leiriä ym tutustumatta uusiin ihmisiin.
Silti tämä epätietoisuus ja seikkailun määrä hukuttavat ja saavat ainakin reittisuunnitelmani ja nähtävyyksien keräämisen tuntumaan niin turhalta. Mitä jos en viihdykään? No niin, ruotuun nyt siitä. Eiköhän aina lämpimässä ilmastossa ja rentojen ihmisten parissa ikäkriisit ja turhat pelot häviä suht nopeasti. Jättää vaan suunnitelmat tarpeeksi väljiksi, että voi singahtaa tuuleen, kun mieli tekee. Kaikki on mahdollista niin hyvässä kuin pahassa, mutta silti pitkälti itsestä kiinni. Täytyy virittäytyä seikkailijan mielentilaan, vaganondismiin eikä pohtia kotia ja aina varmaa siistiä sänkyä.
Olen eräänlaisena ratkaisuna pohtinut majoitusta ja ruokaa vastaan tehtävää vapaaehtois-farmityötä (wwoofing käsittääkseni) samoin kuin couchsurfing verkon kautta paikallisten sohvilla nukkumista. Niissä on seura ja majoitus molemmat järjestetty. Ja loppu, kuten sanottu, on jätettävä nähtäväksi. Jotenkin kaikki aina järjestyy, ja vuosi on vuoden kuluttua häviävän lyhyt aika!
Hei,
VastaaPoistatoivottavasti reissusta tulee onnistunut ja koet mielettömiä kokemuksia! Seuraan innolla blogiasi, joka on nyt jo herättänyt mielenkiintoni. Esität samoja kysymyksiä, joita itsekin olen pohtinut matkaamisen suhteen.
Olen itse lähdössä samanlaiselle reissulle (vaikkakin vasta muutaman vuoden kuluttua). Aionkin kerätä sinulta hyviä ideoita ja vinkkejä :)
Mikäli jaksat matkan päältä kirjoitella, niin olisi todella mielenkiintoista kuulla, miten oikeasti suomalainen saa Working Holiday-passilla töitä. Asiasta on niin ristiriitaisia mielipiteitä.
Toivon että selkäsi kestää rinkkaa, mielesi vauhtia ja suusi jatkuvaa hymyilyä!
- Saara
(minulla ei ole Google-tiliä, mutta taidan silti välillä tulla kommentoimaan blogiasi ja seuraamaan reissuasi)
Moi,
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista! Hauska kuulla, että olet itsekin lähdössä samanlaiselle matkalle: kun voi, on uskallettava! :D Ja tosta töiden löytymisestä, minusta tuntuu myös, että mielipiteet työn löytymisestä ovat hyvin ristiriitaisia. Toinen kertoo löytäneensä töitä hyvin, toinen valittelee mahdollisuuksien vähyyttä. Toivon, että pelastukseni olisi joustavuus, olen valmis tekemään melkeinpä mitä vain.
Heippa! Olen jo parisen kuukautta seuraillut blogiasi, kun päätös omasta lähdöstä WH:lle tuli tehtyä... Nämä sun kirjoitukset on just kun mun suusta!! Itselläni myös vakituinen duuni, ja ties miten monta kertaa on tullut sanottua myös että "En yhtään tiedä vielä mitä töitä, sitä mitä sattuu löytymään"... Samanlaisia pelkotiloja tullut myös, ja ajatuksia et miten hullu sitä pitääkin olla että lähtee. Ja toisessa hetkessä tulee taas se onnellisuuden tunne, että JES, olen oikeasti lähdössä ja tekemässä tälläisen "täyskäännön", josta olen pitkään haaveillut.
VastaaPoistaItse olen lähdössä ystäväni kanssa lokakuussa, muutama yö Singaporessa ja sitten Cairnsista minne tie vie... Saako muuten kysyä, että minkä kokoisen rinkan oot ostanut? Itse pähkäilen että ei ehkä taida pärjätä tuolla 65 litraisella kun jo 2 viikon reissulla Indonesiaan sen sai aivan tupaten täyteen :)
Hei!
VastaaPoistaKiitos kommentista, mahtavaa kuulla toisesta joka tekee samanlaisen repäisyn ja lähtee vakiduunista toteuttamaan unelmiaan! Onnea matkaan teille :)
Mun rinkka on 65+10 litraa. En uskaltanut ostaa isompaa, sillä olen melko varma etten jaksaisi sitä kantaa ainakaan yhtään pidempää matkaa. Nyt kun olen lukenut jengin juttuja omista wh-kokemuksista, niin ainakin valkoiset vaatteet tulee jättää kotiin, ne likaantuvat päivässä. Muuten sit on kai vaan mentävä muutamalla vaatekerralla, joita pesee usein (tyliin nyrkkipyykkiä päivittäin???). Mietin nimittäin myös sitä kuinka paljon periltä tulee ostettua esim makeita vaatteita, joita on sitten jaksettava raahata mukana koko vuoden.